3. marraskuuta 2015

Muotokuva (2)


Pahuuden anatomia: Norsunluukauppias Kurtzin läpivalaisu.
Mies, joka uskoi omaavansa korkeat ihanteet, mutta menetti suhteellisuudentajunsa ja toteutti mielihalunsa, koska ympäristö ei niitä hillinnyt.

Ensin on englantilainen nuori mies, oikeastaan vielä poika, joka tutkii karttakirjoja ja kiinnostuu valkoiseksi merkityistä alueista. Siihen aikaan, 1800-luvun lopulla, niitä vielä olikin maapallolla. Hän haluaa päästä kokemaan ja näkemään, hänen katseensa kiinnittyy Afrikkaan.

”… siellä oli muuan tietty joki, mahtava joki joka näkyi kartalla, se oli valtava käärme, pää oli meressä, lepäävä ruumis kaartui kauas yli suunnattoman maan, ja häntä katosi jonnekin sen sisäosiin. Kun katselin sitä näyteikkunassa olevasta kartasta, se lumosi minut niin kuin käärme lumoaa linnun – hupsun pienen linnun. Sitten muistin, että joen varrella toimii suuri liikeyritys, kauppaseura. Hitto soikoon ajattelin, nehän eivät voi käydä kauppaa noin runsasvetisellä alueella ilman jonkinmoisia aluksia – höyryaluksia! Entä jos yrittäisin päästä sellaiseen päälliköksi?”

Hyvien suhteiden ja sukulaistädin avulla nuori mies saa paikan kauppaseuran jokialuksella. Toista kuukautta kestänyt matka vie hänet Kongo-joen suulle, josta varsinainen seikkailu alkaa. Sana seikkailu tuntuu sopimattomalta, aivan liian kevyeltä; näkymät orjatyövoiman käytöstä ovat hurjia.

”Saman puun lähellä istui vielä kaksi muuta teräväkulmaista myttyä jalat koukussa. Toinen tuijotti jonnekin tyhjyyteen, leuka polviin nojaten; se oli sietämätön piinallinen näky. Hänen haamuveljensä lepuutti otsaansa kuin suuren uupumuksen valtaamana. Muut olivat hajallaan kuka mihinkin kouristuneeseen asentoon lyyhistyneenä – he olivat kuin taulu, joka esittää verilöylyn tai ruttotaudin tuhoja. Kun siinä seisoin kauhun lyömänä, nousi yksi tuollainen luontokappale käsiensä ja polviensa varaan ja lähti nelin kontin joelle juomaan. Hän latki vettä kourastaan, sitten nousi, jäi istumaan auringonpaisteeseen, pani sääriluunsa ristiin ja antoi hetken kuluttua villavan päänsä retkahtaa rintalastalleen.”

Edellä oleva lainaus matkan varrella kohdatuista näkymistä on lievimmästä päästä. Välietappeja on useita ja yhdellä niistä, nuori mies kuulee ensimmäisen kerran mainittavan Kurtzin nimen.

”Hyvin huomattava mies. Kyselin lisää ja tulin tietämään, että Kurtz nykyään johti kauppa-asemaa, hyvin tärkeää kauppa-asemaa, alueella joka oli todellista norsunluuseutua, aivan perukoilla asti. Hän lähetti sieltä norsunluuta yhtä paljon kuin kaikki muut yhteensä …”

”Hän menee vielä pitkälle, hyvin pitkälle. … Kohta hän on suuri tekijä firman johdossa. Niin ne ovat suunnitelleet siellä yläportaassa – Euroopassa, hallintoneuvostossa.”

Matkan jatkuessa väliasemalta toiselle, Kurtzin nimi tulee toistamiseen keskusteluun. Huhutaan, että tämä norsunluukaupan paras agentti on sairastunut vakavasti, mikä oli omiaan herättämään tavaranostajien huolestuneisuutta ja levottomuutta siitä, kuka pääsisi tekemään kauppaa ja noukkimaan voitot. Näistä lähtökohdista syntyy kiihkeä juonittelun ja vihan ilmapiiri. Ulkopuolinen tulija herättää halun urkkia tietoja ja epäluuloa motiiveista ja tavoitteista. Kuvaus istuu hyvin moneen nykyiseen työyhteisöön, jossa ilmapiirin myrkyttää kilpailu ja ulkopuolelta koettu uhka. Ihmisyhteisöt näyttävät noudattavan samoja pelisääntöjä ja ryhmän dynamiikka toimii edelleen kuten kautta aikojen. Liehakointi ja mielistely voi toteutua näin, kun tiedetään henkilö, joka pääsee tapaamaan kasvokkain herra Kurtzin.

”Tunsin, että kainalooni työntyi käsi.  Hyvä herra, sanoi se nuori mies, en haluaisi aiheuttaa väärinkäsityksiä, varsinkaan teissä, joka tapaatte herra Kurtzin kauan ennen kuin minulle suodaan se ilo. En haluaisi, että hän saa väärän käsityksen minun mielenlaadustani…”

Herra Kurtz oli lahjakas ja ennen kaikkea hän vaikutti puhetaidollaan. Hän oli samanaikaisesti ylevä ja alhainen. Juuri tämä yhdistelmä hänen luonteessaan tekee hänestä mielestäni vaarallisen vaikuttajan. Historialla on tapa toistaa itseään, ja näitä diktaattoreita on nähty monesti. Joseph Conradin kirja Pimeyden sydän ilmestyi vuonna 1902. Kun luen pienoisromaania Kristiina Kivivuoren oivallisena suomennoksena, toivon samalla sen löytävän uusia lukijoita juuri tästä syystä.
Sisältö ei ole vanhentunut ja kerronta vie aikaan jolloin suullinen tarinan kuljettaminen suoraan kuuntelijan sisäiseen korvaan toimii hienosti, kuvitusta ei tarvittu.




Vielä lyhyesti nykyhetkeen:

“The Queen of Ivory”, a Chinese national, arrested by a specialized Task Force in Tanzania. To date, she is the most important ivory trafficker ever arrested in the country.
Dar-es-Salaam, 8 October 2015 – A specialized wildlife trafficking unit under Tanzania’s National and Transnational Serious Crimes Investigation Unit (NTSCIU) arrested a number of high-level Chinese ivory traffickers led by a woman who is now thought to be the most notorious ivory trafficker brought to task so far in the war against elephant poaching. She is believed to be behind the trafficking of a huge quantity of ivory over the last several years.

Lähteet:
Pimeyden Sydän. Joseph Conrad. Otava 1981