10. marraskuuta 2020

Laamapaita


 

Pitkä, lämmin syksy viilenee vähitellen. Sisällä istuskelu lisääntyy ja vilunväristykset pistävät pohtimaan nuhaa, yskää, koronaa, laamapaitaa ja villasukkia. Kaikista edellä mainituista muistuu mieleen yllättävästi vain ikäviä asioita.

 

Laamapaidasta tulee muistuma lohenpunaisesta aluspaidasta, jossa kaulanaukkoa reunusti nauhalla säädeltävä kaitale. Kaikilla samanlainen aluspaita, joka venyi ja roikkui. Se oli mielestäni mahdottoman ruma, ja mikä ikävintä se oli joskus paketoitu joululahjaksi pitkälahkeisten alushousujen kanssa. Tästäkin piti olla kiitollinen, kun ei oikein ymmärtänyt pula-ajan ongelmia.

 

Eilen päätin hankkia jotakin lämmintä ja Hakaniemenhalliin matkasin tarkoituksenani hankkia syysflunssan ehkäisyyn sopivaa päälle pantavaa. Ihme ja kumma viisastuin tällä reissulla, nyt jaan kaiken oppimani.

 

Luulin, että laamapaita liittyy jotenkin laamaan, tuohon Etelä-Amerikassa elävään kantojuhtaan, josta saadaan myös villaa. Mutta eihän se näin mennytkään. Laamapaita, jota aikoinaan käytimme oli tehty puuvillasta. Taustalla hääräsi tohtori Heirich Lahmann, joka kehitteli 1800-luvun lopulla terveellisen ruokavalion ohella myös terveellisiä vaatekappaleita. Tämän saksalaisen tohtorin sukunimi elää siis sanassa laamapaita.

 

Kauppiaan kanssa keskustellessa aluspaidan valintaan tuli uusia ulottuvuuksia: väri, silkki, puuvilla, merinovilla, bambu, pitsi, kaulanaukko, hihan pituus ja muutakin. Hintahaitari on  yllättävän laaja, mutta päädyin hintavaan vaihtoehtoon.

 

Villasta muistan sanan pässinpökkimä, joka käytössä tarkoitti karheita, harmaita sukkia ja kosteana tunkkaiselta tuoksahtelevilta tumppuja. Niihin oli tyytyminen kunnes vaihtoehtoja alkoi olla tarjolla. 

 

Nyt villassakin on vara valita. Laaman villa on lanoliinitonta ja pehmeämpää kuin lampaanvilla, mutta sitä saadaan verraten vähän. Eläin keritään yleensä joka toinen vuosi. Laaman sukulainen alpakka on villan tuottajana parempi, sen hoitoon kuuluu säännöllinen keritseminen, minkä se kasvattajien mukaan ottaa rennosti. Alpakan villan käsittely ja puhdistus on lampaanvillaa helpompaa, koska se ei sisällä lanoliinia, jonka pudistaminen edellyttää vahvojen kemikaalien käyttöä.

 

Päädyin merinovillan ja silkin yhdistelmään. Iholla tämä tuntuu hellältä hyväilyltä, pehmeältä ja lämmittävältä. Mainittu villa saadaan merinolampaasta, joka on ilmeisesti 1400-1700-luvulla jalostettu Espanjassa.  Merinolampaan ominaisuus on se, että se tuottaa vain alusvillaa.  Tarkka ostaja kiinnittää myös huomiota lampaiden kasvatusolosuhteisiin. Tässä yhteydessä törmää sanaan: mulesing-vapaa, jonka itselleni selvitin. Siis hyvällä omallatunnolla otan talven viimat ja tuiskut vastaan.

 

Hakaniemenhallissa voi keskustella kauppiaan kanssa kasvokkain, harvinaista herkkua sekin.