24. marraskuuta 2019

Málaga

El cenachero

Málaga on satamakaupunki, jonka muinaiset foinikialaiset perustivat 2700 vuotta sitten.  Kaupungin elämä on aina keskittynyt sataman ympäristöön. Sieltä on rahdattu elintarvikkeita ja teollisuuden raaka-aineita sekä valmiita tuotteita ympäri maailman. Nyt rahtitavarana on turistit, joita palvelee kauniisti rakennettu, viihtyisä satama-alue aivan kaupungin sydämessä. Vuosittain kaupungissa vierailee noin miljoona turistia. Risteilyalusten maksamat satamamaksut ovat merkittävä tulolähde.

Vanhasta satamakaupungista muistuttaa el cenachero-patsas. Nuori mies ylväässä asennossa kantokorit  keikkuen, ehkä hän huutaa: ”tuoretta kalaa” , sitä pientä hopean väristä olisi tarjolla. Kalakauppiaiden ammattikunta tässä muodossa on hävinnyt. Mutta samaa kalaa nautimme edelleen eri muodoissa: friteerattuna ja hiilloksella kypsennettynä.

Los boquerones fritos son las estrellas del ´pescaíto frito´. La variedad local, los vitorianos, son los preferidos por todos.

Tämä kala on suomeksi käännetty silakaksi, anjovikseksi ja silliksi, toisinaan myös sardiiniksi. Mutta boquerones on sana, jota käytetään myös lempinimenä tai haukkumasanana malagalaisista, mikä kuvannee kalan asemaa ruokapöydässä.

Sardiineihin voi tutustua rantaravintoloiden edustalla olevissa ruokapaikoissa. Hiekalla täytetyt kalastusveneet toimivat hiilloksen pohjana ja tikkuihin seivästetyt pikku kalat levittävät ympärilleen herkullisen tuoksun. 

El espeto de sardinas se cocina en la playa, sobre la arena. Es uno de los platos más populares del verano malagueno.

Paikalliset asukkaat syövät ravintoloissa perhekunnittain, ja tilaus on monesti useita pieniä jaettavia annoksia. Tarjoiluastiat kiertävät pöydässä ja jokainen saa maistella montaa erilaista herkkua

Kiertävien kalakauppiaiden ammattikunta on hävinnyt ja vaihtunut tarjoilijoiksi, jotka kantavat valmiit ateriat asiakkaiden nautittaviksi Kun seuraavan kerran kuljet rantakatuja, kiinnitä huomio pieniin veneisiin. Veneen kylkeen on saatettu maalata silmää muistuttava kuvio molemmille laidoille; merkki periytyy muinaisilta foinikialaisilta. Valpas kulkija löytää kaupungista myös merkkejä muista asukkaista: roomalaiset ja muslimit ovat jättäneet omat jälkensä kaupungin arkkitehtuuriin ja sen katujen sokkeloisille kujille.

Kaupunki teollistui voimakkaasti 1800-luvun puoli välissä. Ensimmäinen rautatie yhdisti Málagan ja Córdoban vuonna 1865. Kaupunkiin virtasi rahakasta väkeä, joka rakennutti sataman läheisyyteen suuren trooppisen puistoalueen, komeita rakennuksia. Englantilaisten oma hautausmaa kertoo, että ulkomaalaisten asuminen oli pysyvää. 

Yli 70% väestöstä työskentelee nykyään palvelualoilla. Turismi tarjoaa työpaikkoja koko maakunnalle, jossa vuosittain käy yli 9 miljoonaa matkailijaa.

Nykyään Málaga elää voimakkaasti turismin ympärille kehittyneestä taide- ja museotarjonnasta. Ilmiö ei ole uusi, sillä viehättävän kaupungin löysivät ensimmäisenä englantilaiset matkailijat. Esimerkkinä olkoon ote Richard Owenin lähettämästä kirjeestä. Näin hän kuvailee saapumistaan satamaan vuonna 1890.


Lähteet:
El viajero romantico y la ciudad industrial, 1880 – Málaga. Liberman. 
Atlas ilustrado de la provincia de Málag. Lovingbooks
  









   

11. marraskuuta 2019

Mango



Aina löytyy uutta hedelmärintamalta.  Tutkin tarkalla katseella mangoja. Ovatko sopivan kypsiä ja varmasti lähellä kasvaneita? Merkillistä, että en ole ymmärtänyt niitä kasvatettavan aivan tässä nurkilla. Malagan provinssissa tuotetaan tätä Intian kansallishedelmää 4 300 hehtaarin alueella ja satoa korjataan 361 000 tonnia vuodessa. Lajikkeesta riippuen hedelmä on myynnissä alku syksystä aina joulukuuhun saakka.

Luonnonvaraisena mango (Mangifera indica) kasvaa Myanmarissa ja itäisessä Intiassa, mutta viljeltynä se menestyy  ympäri maailman trooppisen ilmaston alueilla. Espanjassa löytyy myös mangolle sopiva kasvuympäristö, Axarquiassa. Nykyään seutu onkin Euroopan tärkein mangon tuottaja.

Mangot levittäytyivät maailmalle brittien toimesta. Siirtomaavallan aikana britit Intiassa ihastuivat tähän hedelmään ja siitä valmistettuihin tuotteisiin kuten chutneyn ja mangojäätelöön. Hedelmän viljely yleistyi Amerikassa ja Australiassa. Kanarialle ja Iberian niemimaalle herkullinen hedelmä rantautui 80-luvulla.

Hedelmätiskiä tutkiessani tunnistin Osteen lajikkeen, jonka satokausi on juuri parhaimmillaan. Tämä lajike on yleisin Andalucíassa viljelty mango. Hedelmä painaa 450-550 grammaa ja se on vähän pitkulainen muodoltaan. Tunnustelin useampaa ja valitsin kuvassa olevan, koska arvelin sen olevan pian syötäväksi sopiva. Olen joskus maistanut raakaa mangoa, jonka tuoksu ja maku vertautuu tärpättiin. Yksikin tällainen makumuisto on pitänyt minut loitolla mokomasta.

Nyt olen odottellut muutaman päivän. Hedelmän pitäisi vaihtaa väriä punaisen ja keltaisen suuntaan ja pinta tuntua joustavalta kevyen painalluksen alla.  Mangon terveysvaikutukset ovat kiistattomat. On vitamiineja, kuitua ja vaikka mitä. Mutta järisyttävin on väite: mangon nauttiminen pysäyttää ikääntymisen.

Olen tunnustellut ja painellut hellästi mangoani. Tänä aamuna tartuin veitseen ja halkaisin hedelmän. Yllättävän suuri kivi paljastui sen sisuksista. Olinko odotellut liian pitkään? Hedelmäliha oli mehukas ja kivi tiukasti kiinni. Lusikalla rapsutellen sain sen irrotettua ja kauhoin pehmeän hedelmän jälkiruokalautaselle.

Maistui minulle, mutta kumppanin mielestä oli liian makeaa ja pehmeää. Tätä herkkua aion nauttia koko loppu satokauden päivittäin. Googlaus auttaa reseptien haussa ja sieltä löytyy myös ohje hedelmän leikkaamisesta siisteiksi kuutioiksi. Pitäisikö ottaa todistusaineistoa myös ikääntymisen päättymisestä, siis selfiet päivittäin itselle ja muille jaettavaksi.

Mukavaa viikkoa uuden haasteen kanssa!