Vaarallinen juhannus

 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tove Janssonin kirjoja en ole lapsena lukenut, enkä lukenut lapsellenikaan. Lähikirjastossa käydessäni huomasin, että esille oli nostettu ehkä yksin juhannusta viettävää ajatellen ”Vaarallinen juhannus”. Merkillisellä tavalla se osoittautui hyvinkin ajankohtaiseksi juuri nyt. Uutiset, kaaos ja luettu kirja tunkivat uniin.

Muumit kehittivät omasta kaaoksestaan teatteriesityksen. 

Juhannukseen kuuluu taikojen tekeminen, enneunien näkeminen, ja kaikki tämä sotkeutuu kokijan ja näkijän oudoksi uneksi. Muumimaassa on ollut mielenosoituksia, kylttejä ja kulkueita, mutta nyt ne palavat juhannuskokossa. 

”Juhannuskokko paloi. Se ryntäsi ryskyen ahmimaan julisteita, joissa luki ”Laulaminen kielletty, "Kukkien poimiminen kielletty" ja" Nurmella istuminen kielletty... ”

Se räiskyi iloisesti mustissa kirjaimissa, ja kipinä sinkoili kohti kalpeaa öistä taivasta. Paksu savu tuprusi pitkälle yli niittyjen ja jäi leijumaan kuin valkoisina mattoina ilmaan." 

Ystäväni päässä tämä uni sai muodon, jossa uusi hallitus on kieltänyt pullonsuusta juomisen. Herätessään hän, Hemuli, hetken pohdittuaan
toteaa, että tätä en olisi Orposta uskonut. Toinen uneksija näki nuoren miehen karsimassa kuivia puunoksia kokkoa varten. Kokko riehahti tuleen, ja liekit nuolivat jo naapurin kuusiaitaa. Onneksi uneksija tässä vaiheessa heräsi ja pysyi turvallisesti omassa sängyssään eikä rynnännyt puhelimeen hälyttämään palokuntaa. 

Muumit valmistautuvat taikoihin tarkoituksenaan nähdä tuleva sulhanen. He keräävät kukkia ohjeiden mukaan. Kun kukat on poimittu, toimitaan seuraavasti. 

”Ensin pitää kulkea seitsemän kertaa itsensä ympäri ja samalla vähän murista ja polkee maata. Sitten pitää mennä takaperin kaivolle ja katsoa sinne. Ja silloin näkee vedessä sen, jonka kanssa menee naimisiin. Mutta miten hän hänet saa sieltä ylös? Vilijaana kysyi järkyttyneenä.

Äh, hänen kasvonsa tietenkin, Niiskuneiti sanoi. Hänen haamunsa! Mutta ensin meidän on poimittava yhdeksän erilaista kukkaa. Yksi, kaksi, kolme, ja jos sinä nyt sanot sanankin, et pääse koskaan naimisiin! Niiskuneiti ja Vilijaana poimivat salaperäiset kukkavihkonsa tulen hiipuessa hiljaa hiillokseksi ja aamutuulen alkaessa puhaltaa yli niittyjen. 

Silloin tällöin he vilkaisivat toisiinsa ja nauroivat, sillä se ei ollut kiellettyä."

Maailma on täynnä pahuutta, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Meille Suomessa juhannus ja joulu ovat tärkeitä juhla aikoja. Muistan joulun vuosia sitten kun television kautta koteihin tunkeutui kammottavat kuvat Romaniasta, diktaattorin vallasta syökseminen. Järkyttävimmät kuvat näyttivät lastenkotien kehitysvammaisten, sairaiden pikkulasten olosuhteet laitoksissa. Näihin uutisiin reagoi myös silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Minulle jäi tuntuma, että hän paheksui ennen kaikkea sitä tapa, jolla meidän joulurauhamme rikottiin. 

Juhannuksen vietto sai tällä kerralla synkän sävyn samalta suunnalta. 

Tänä juhannuksena ei kokkoja poltettu kuivuuden takia, mutta Muumimaassa se myrskystä huolimatta onnistui, ja ilta päättyi rauhallisesti. 

”Ja nyt poltetaan juhannuskokko, sanoi Vilijaana. Hän sammutti lampun ja pisti tulitikut taskuunsa. Ulkona päivä oli vielä niin valoisa, että joka ikinen maassa kasvava korsikin erottui. Kuusen latvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraava päivää.”

Lainaukset:

Tove Jansson Vaarallinen juhannus. WS Bookwell Oy 2010

Suomenkielisen laitoksen ensimmäinen painos ilmestyi 1957

Farlig midsommar ilmestyi 1954

Pelargonit

 

Sana tulee kreikan kielen sanasta pelargos, joka tarkoittaa haikaraa. Mutta nyt ei ole kysymys linnuista. Taimitarhoissa sitä löytyy monen värisenä muunnoksena täydessä kukassa teholannoituksen ansiosta. Se sopeutuu erityisen hyvin kuivaan ympäristöön, sisälle ja ulos, ja parhaiten sen saa hengiltä liialla kastelulla. Olen joskus ollut niin innostunut tästä kasvista, että toin sitä (ehkä laittomasti) Lontoon Chelsea Flower Showsta, jossa on tarjolla myös harvinaisuuksia. Nämä kukkani eivät ole enää elossa.

Lähitarhalta ostin pinkin kaunottaren, joka tunnetaan nimellä Mårbacka. Lajike on vanhaa ruotsalaista perua, mutta koska sen alkuperä on hämärän peitossa, sekaannus on mahdollista. Lähinnä sen saattaa sekoittaa tanskalaiseen Dronning Ingridiin. Kuvissa näyttävät hyvin samanlaisilta. Mutta kuningatar Ingrid oli ruotsalainen, joten en pidä mahdottomana, etteikö hän olisi voinut ottaa mukaansa kotimaastaan lähtiessään muutaman kukkaruukun. Olisivathan nämä tutut kukat ilahduttaneet puutarhoista kiinnostunutta kuningatarta ja lievittäneet koti-ikävää. Äidin puutarhaharrastus periytyi tyttärelle Tanskan kuningatar Margareeta II.

Puutarhoista on mahdollista ammentaa monenlaista tietoa kasvien ohella. Mårbackan historia on yksiselitteinen; se johdattelee kirjallisuuden pariin. Selma Lagerlöf syntyi vuonna 1858 Mårbackassa. Kartanossa hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Suku menetti kartanon konkurssin seurauksena, oliko holtitonta talonpitoa vai mistä oli kysymys. Selma Lagerlöf oli itsenäinen ja omatoiminen, työskenteli pitkään opettana. Opettajan palkalla ei kartanoa osteta, mutta saatuaan ensimmäisenä naisena maailmassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1909, Mårbacka siirtyi hänelle. Hänen tuotannostaan tunnetaan ehkä parhaiten lastenkirja ”Peukaloisen retket villihanhien seurassa”. Muistan lukeneeni kirjaa jälkikasvulle ja televisiosarjaakin seurattiin. Nyt, kun melkein kaikki on käden ulottuvilla, voisi kuunnella ”Gösta Berlingin taru” kirjan, joka kuvaa 1800-luvun elämää Ruotsissa. Muistelen nähneeni kirjaan perustuvan näytelmän Kansallisteatterissa, ja viittauksen Lagerlöfin omaan lapsuuteen.

Mårbacka on edelleen olemassa, koska Selma Lagerlöf määräsi testamentissaan asuinrakennuksen säilytettäväksi siinä kunnossa kuin se oli hänen eläessään ja pidettävä avoimena yleisölle. Rakennuksen sisustus ja puutarha muodostavat kauniin kokonaisuuden. Ruotsissa on muitakin taiteilijakoteja, joiden hoitoon on satsattu, tässä en ole käynyt, mutta kuvia ja kirjoja on runsaasti sisätiloista ja puutarhoista. Tällä ajatuksella on kunnostettu meillä ainakin Sibeliuksen koti ja puutarha. 

Ruotsalainen Ellen Key oli 1900-luvun alun vaikuttajanaisia monessakin mielessä. Hänen ideansa kodista ja kodin sielusta vaikutti selvästi tuon ajan naisiin, naisiin, joilla oli mahdollisuus muokata kotinsa itselleen sopivaksi. Puhuminen sielusta on ollut pitkään kovin vanhanaikaista, toisin oli ennen. Mielenterveyttä hoidettiin sairaaloissa, joissa oli aina suuri puutarha ympärillä; kaunis puisto ja kukkaistutukset. Sairaalaympäristö, jossa kasvoin oli myös veden äärellä. Oli tilaa liikkua, etsiä varjoa, kiivetä puuhun, käydä uimassa, uimapaikkoja oli useita. Jännittävin reitti kulki hevoshaan läpi.

Ellen Keyn mukaan luonto heijastaa sielun maisemaa ja erilaisia mielentiloja. ”Själen blir en gruva ju mer den upparbetas.”

”Denna bok…är för dem hvilka en sommardag i timmar kunna ligga i en hage, tjusande af fjädermolnens skiftande hamn; för dem hvilka kunna sitta försjunka i den stund då dagen dör och natten födes…”

Millaisia ajatuksia pelargonia sinussa herättää? Nautitaan kesästä!

Ellen oli muuten sitä mieltä, että jokaisessa huoneessa pitää olla kirjoituspöytä.

Lainaukset

Ingela Bendt: Ett hem för själen – Ellen Keys Strand. Albert Bonniers Förlag 2002