Sana tulee kreikan kielen sanasta pelargos, joka tarkoittaa haikaraa. Mutta nyt ei ole kysymys linnuista. Taimitarhoissa sitä löytyy monen värisenä muunnoksena täydessä kukassa teholannoituksen ansiosta. Se sopeutuu erityisen hyvin kuivaan ympäristöön, sisälle ja ulos, ja parhaiten sen saa hengiltä liialla kastelulla. Olen joskus ollut niin innostunut tästä kasvista, että toin sitä (ehkä laittomasti) Lontoon Chelsea Flower Showsta, jossa on tarjolla myös harvinaisuuksia. Nämä kukkani eivät ole enää elossa.
Lähitarhalta ostin pinkin kaunottaren, joka tunnetaan nimellä Mårbacka. Lajike on vanhaa ruotsalaista perua, mutta koska sen alkuperä on hämärän peitossa, sekaannus on mahdollista. Lähinnä sen saattaa sekoittaa tanskalaiseen Dronning Ingridiin. Kuvissa näyttävät hyvin samanlaisilta. Mutta kuningatar Ingrid oli ruotsalainen, joten en pidä mahdottomana, etteikö hän olisi voinut ottaa mukaansa kotimaastaan lähtiessään muutaman kukkaruukun. Olisivathan nämä tutut kukat ilahduttaneet puutarhoista kiinnostunutta kuningatarta ja lievittäneet koti-ikävää. Äidin puutarhaharrastus periytyi tyttärelle Tanskan kuningatar Margareeta II.
Puutarhoista on mahdollista ammentaa monenlaista tietoa kasvien ohella. Mårbackan historia on yksiselitteinen; se johdattelee kirjallisuuden pariin. Selma Lagerlöf syntyi vuonna 1858 Mårbackassa. Kartanossa hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Suku menetti kartanon konkurssin seurauksena, oliko holtitonta talonpitoa vai mistä oli kysymys. Selma Lagerlöf oli itsenäinen ja omatoiminen, työskenteli pitkään opettana. Opettajan palkalla ei kartanoa osteta, mutta saatuaan ensimmäisenä naisena maailmassa Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1909, Mårbacka siirtyi hänelle. Hänen tuotannostaan tunnetaan ehkä parhaiten lastenkirja ”Peukaloisen retket villihanhien seurassa”. Muistan lukeneeni kirjaa jälkikasvulle ja televisiosarjaakin seurattiin. Nyt, kun melkein kaikki on käden ulottuvilla, voisi kuunnella ”Gösta Berlingin taru” kirjan, joka kuvaa 1800-luvun elämää Ruotsissa. Muistelen nähneeni kirjaan perustuvan näytelmän Kansallisteatterissa, ja viittauksen Lagerlöfin omaan lapsuuteen.
Mårbacka on edelleen olemassa, koska Selma Lagerlöf määräsi testamentissaan asuinrakennuksen säilytettäväksi siinä kunnossa kuin se oli hänen eläessään ja pidettävä avoimena yleisölle. Rakennuksen sisustus ja puutarha muodostavat kauniin kokonaisuuden. Ruotsissa on muitakin taiteilijakoteja, joiden hoitoon on satsattu, tässä en ole käynyt, mutta kuvia ja kirjoja on runsaasti sisätiloista ja puutarhoista. Tällä ajatuksella on kunnostettu meillä ainakin Sibeliuksen koti ja puutarha.
Ruotsalainen Ellen Key oli 1900-luvun alun vaikuttajanaisia monessakin mielessä. Hänen ideansa kodista ja kodin sielusta vaikutti selvästi tuon ajan naisiin, naisiin, joilla oli mahdollisuus muokata kotinsa itselleen sopivaksi. Puhuminen sielusta on ollut pitkään kovin vanhanaikaista, toisin oli ennen. Mielenterveyttä hoidettiin sairaaloissa, joissa oli aina suuri puutarha ympärillä; kaunis puisto ja kukkaistutukset. Sairaalaympäristö, jossa kasvoin oli myös veden äärellä. Oli tilaa liikkua, etsiä varjoa, kiivetä puuhun, käydä uimassa, uimapaikkoja oli useita. Jännittävin reitti kulki hevoshaan läpi.
Ellen Keyn mukaan luonto heijastaa sielun maisemaa ja erilaisia mielentiloja. ”Själen blir en gruva ju mer den upparbetas.”
”Denna bok…är för dem hvilka en sommardag i timmar kunna ligga i en hage, tjusande af fjädermolnens skiftande hamn; för dem hvilka kunna sitta försjunka i den stund då dagen dör och natten födes…”
Millaisia ajatuksia pelargonia sinussa herättää? Nautitaan kesästä!
Ellen oli muuten sitä mieltä, että jokaisessa huoneessa pitää olla kirjoituspöytä.
Lainaukset
Ingela Bendt: Ett hem för själen – Ellen Keys Strand. Albert Bonniers Förlag 2002
