Uusi tuttavuus, Martta Bröyer (1897-1979), esiteltiin ansiokkaasti Hakasalmen huvilan pienessä, intiimissä tilassa. Neljä näyttelijää vaihtoivat roolista toiseen, joita oli kaikkiaan kymmenen, jos onnistuin oikein laskemaan. Kaikki toimi hienosti ja harkitusti; liikkeet, musiikki, nimilaput, aikatasot ja tapahtumapaikat.
Näytelmän keskiössä on ihmisen kehollisuus, ja liikkeen merkitys mielen eheytymiselle. 1900-luvun alkupuolen suhtautuminen tanssiin ja vapaaseen liikkeeseen oli yksiselitteisesti kielteinen jopa tuomitseva. Näytelmässä viitataan tuon ajan toisinajattelijoihin: Wilhelm Reich (1897-1957), Rudolf Steiner (1861-1925), Mary Wigman (1886-1973), Rudolf von Laban (1879-1958). Tosin en tiedä, millainen heidän suhteensa oli Hitleriin tuona aikana.
Reichista tiedän enemmän. Hän on itävaltalainen (syntynyt Ukrainassa) psykoanalyytikko ja Freudin oppilas. Hänestä on kirjoitettu 15 elämäkertaa, useita opinnäytetöitä aivan viime vuosinakin. Hänen työnsä jatkajia ja/tai vaikutteita saaneita ovat mm Karin Horney ja Erich Fromm sekä gestalt-terapia. Reichin kirjallinen tuotanto on hyvin laaja, mutta suomeksi on saatavissa vain 1970-luvulla julkaistu Fasismin massapsykologia.
”Reich oli karismaattinen puhuja, joka osasi puhua ihmisille heidän vastaanottokykynsä mukaan. Hän puhui elävästi ja vaistosi kuulijoidensa tarpeet. Hän oli avoin ja innostava, hän aloitti puheen kuulijoiden konkreettisista tarpeista ja mielenkiinnon kohteista ja johdatteli heitä näkemään yksilöllisten ongelmien suhteen yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Vähitellen Reich alkoi tulla yhä tietoisemmaksi yhteiskunnan vaikutuksesta neuroosien syntyyn. Hän vakuuttui siitä, että ihmisten voimattomuus sortajiaan vastaan johtui siitä, että autoritaarinen yhteiskunta pakotti yksilön torjumaan seksuaalisuutensa ja sitä kautta tämä menetti voimansa ja rohkeutensa nousta puolustamaan itseään. Hän näki työkseen valistaa kansaa jokaisen yksilön seksuaalisista ja taloudellisista oikeuksista ja hän puhui seksuaalivalistuksen, vapaan abortin ja ehkäisyn puolesta. Tätä varten hän perusti neljän kollegansa ja kolmen synnytyslääkärin kanssa seksuaalipoliittisen yhdistyksen Die Sozialistische Gesellschaft für Sexualberatung und Sexualforschung, joka avasi Wienissä neljä seksuaalineuvontaklinikkaa työläisille. Klinikoille tulvi ihmisiä, joten tarve tällaiseen toimintaan oli ilmeinen. Reichia kosketti erityisesti monien naisten hätä. Nämä naiset oli pakotettu jatkamaan surkeita avioliittojaan ja synnyttämään lapsia, joita he eivät halunneet tai eivät köyhyytensä vuoksi pystyneet kasvattamaan. Samoin hän puhui nuorten puolesta, jotka moraalisääntöjen, tietämättömyyden ja surkeiden asumisolojen vuoksi joutuivat kieltämään seksuaaliset tarpeensa. Klinikoilla annettiin terapiaa ja seksuaalivalistusta, ja siellä suoritettiin myös abortteja.”
Lainaus: kehopsykoterapia.fi Markku Välimäki: Wilhelm Reich ja hänen elämänsä
Näytelmän käsiohjelmassa on jokaisen henkilön taustakuvaus. Reichin kohdalla kuvaus päättyy: ”Emigroiduttuaan Yhdysvaltoihin Reich perusti Orgonon-tutkimuskeskuksen ja alkoi myydä parantavia orgonikammioita. Hänet tuomittiin Yhdysvalloissa kuluttajien johtamisesta harhaan ja hän kuoli vankeudessa.”
Niin tai näin. Jossakin toisessa yhteydessä tuomion sanotaan tuleen oikeuslaitoksen halventamisesta. Kun seksuaalisuus, abortti ja ehkäisy ovat nykyäänkin vaikeasti käsiteltäviä asioita, on helppo ymmärtää se, miten paljon ristiriitoja aihe tuohon aikaan synnytti myös poliittisista syistä. Tästä syystä laitoin otsikoksi: Mainehaitta.
Kiinnostava aihe näytelmässä oli myös raha. Mary Wigmanin perustama Dresdenin tanssikoulu oli joko jatkuvassa rahapulassa tai taloudelliset tavoitteet oli korkealle viritetyt. Kaikille eheytyminen ei tanssin avulla ollut mahdollista. Jyvät seulottiin akanoista.
Entä itse Martta Bröyer? Hän sukunimensä oli alkujaan Nevalainen, nimen muutos oli hänen omansa. Hän aloitti tanssiopintonnot Helsingissä 20-vuotiaana, ja Dresdenin opintojen jälkeen ryhtyi kehittämään omaa opetusmetodiaan, jossa yhdisti tanssia ja lausuntataidetta. Hänen metodinsa, jossa välittyi syvä tunneilmaisu ja groteskit liikkeet, herätti Suomessa vastarintaa ja sai huonon vastaanoton. Hän jatkoi perustamansa koulun toimintaa 1950-luvun lopulle eikä lopettanut julkisia esiintymisiä. Vuonna 1956 Martta Bröyerille myönnettiin Pro Finlandia -mitalli. Merkittävä henkilö Martan elämässä oli hänen kasvattiäitinsä Hanna Blåfield, joka adoptoi hänet vuonna 1937. He asuivat yhdessä Hannan kuolemaan saakka.
