Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tove Janssonin kirjoja en ole lapsena lukenut, enkä lukenut lapsellenikaan. Lähikirjastossa käydessäni huomasin, että esille oli nostettu ehkä yksin juhannusta viettävää ajatellen ”Vaarallinen juhannus”. Merkillisellä tavalla se osoittautui hyvinkin ajankohtaiseksi juuri nyt. Uutiset, kaaos ja luettu kirja tunkivat uniin.
Muumit kehittivät omasta kaaoksestaan teatteriesityksen.
”Juhannuskokko paloi. Se ryntäsi ryskyen ahmimaan julisteita, joissa luki ”Laulaminen kielletty, "Kukkien poimiminen kielletty" ja" Nurmella istuminen kielletty... ”
Se räiskyi iloisesti mustissa kirjaimissa, ja kipinä sinkoili kohti kalpeaa öistä taivasta. Paksu savu tuprusi pitkälle yli niittyjen ja jäi leijumaan kuin valkoisina mattoina ilmaan."
Ystäväni päässä tämä uni sai muodon, jossa uusi hallitus on kieltänyt pullonsuusta juomisen. Herätessään hän, Hemuli, hetken pohdittuaan
toteaa, että tätä en olisi Orposta uskonut. Toinen uneksija näki nuoren miehen karsimassa kuivia puunoksia kokkoa varten. Kokko riehahti tuleen, ja liekit nuolivat jo naapurin kuusiaitaa. Onneksi uneksija tässä vaiheessa heräsi ja pysyi turvallisesti omassa sängyssään eikä rynnännyt puhelimeen hälyttämään palokuntaa.
Muumit valmistautuvat taikoihin tarkoituksenaan nähdä tuleva sulhanen. He keräävät kukkia ohjeiden mukaan. Kun kukat on poimittu, toimitaan seuraavasti.
”Ensin pitää kulkea seitsemän kertaa itsensä ympäri ja samalla vähän murista ja polkee maata. Sitten pitää mennä takaperin kaivolle ja katsoa sinne. Ja silloin näkee vedessä sen, jonka kanssa menee naimisiin. Mutta miten hän hänet saa sieltä ylös? Vilijaana kysyi järkyttyneenä.
Äh, hänen kasvonsa tietenkin, Niiskuneiti sanoi. Hänen haamunsa! Mutta ensin meidän on poimittava yhdeksän erilaista kukkaa. Yksi, kaksi, kolme, ja jos sinä nyt sanot sanankin, et pääse koskaan naimisiin! Niiskuneiti ja Vilijaana poimivat salaperäiset kukkavihkonsa tulen hiipuessa hiljaa hiillokseksi ja aamutuulen alkaessa puhaltaa yli niittyjen.
Silloin tällöin he vilkaisivat toisiinsa ja nauroivat, sillä se ei ollut kiellettyä."
Maailma on täynnä pahuutta, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Meille Suomessa juhannus ja joulu ovat tärkeitä juhla aikoja. Muistan joulun vuosia sitten kun television kautta koteihin tunkeutui kammottavat kuvat Romaniasta, diktaattorin vallasta syökseminen. Järkyttävimmät kuvat näyttivät lastenkotien kehitysvammaisten, sairaiden pikkulasten olosuhteet laitoksissa. Näihin uutisiin reagoi myös silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Minulle jäi tuntuma, että hän paheksui ennen kaikkea sitä tapa, jolla meidän joulurauhamme rikottiin.
Juhannuksen vietto sai tällä kerralla synkän sävyn samalta suunnalta.
Tänä juhannuksena ei kokkoja poltettu kuivuuden takia, mutta Muumimaassa se myrskystä huolimatta onnistui, ja ilta päättyi rauhallisesti.
”Ja nyt poltetaan juhannuskokko, sanoi Vilijaana. Hän sammutti lampun ja pisti tulitikut taskuunsa. Ulkona päivä oli vielä niin valoisa, että joka ikinen maassa kasvava korsikin erottui. Kuusen latvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraava päivää.”
Lainaukset:
Tove Jansson Vaarallinen juhannus. WS Bookwell Oy 2010
Suomenkielisen laitoksen ensimmäinen painos ilmestyi 1957
Farlig midsommar ilmestyi 1954
