Efter mordet: ”Sandviken har förändrats för evigt”
Torstaiaamun uutinen järkytti pahasti; pieni idyllinen kaupunki antoi paljon 1970-luvulla siellä asuneelle. Oli mielenkiintoinen uusi työ, ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Sain tehdä haastavaa opetustyötä maahanmuuttajien kanssa. Aikuisopiskelijoita, joista moni oli Suomesta 1960-luvun suuren muuttoliikkeen sinne tuomia, mutta myös muita kansallisuuksia. Opetus oli järjestetty hyvin, oli valmista materiaalia ja mahdollisuus koota pienet 6-10 opiskelijan ryhmät. Parhaimmillaan 10 hengen ryhmässä oli seitsemää eri kansallisuutta. Opiskelijat saivat 240 tuntia opetusta, ja siitä heille myös maksettiin. Opiskelu oli työnantajan tarjoama mahdollisuus. Toki kaikki eivät olleet työsuhteessa Sandvikenin tärkeimpään työllistäjään, joten heille opetus oli maksullista. Joka tapauksessa saamani työkokemus oli minulle hyvin merkittävä. Se oli itsenäistä, luovuutta vaativaa, se avasi ikkunan moneen kulttuuriin ja ihmisten erilaisuuteen toimia ryhmässä.
Asuimme aivan murhapaikan läheisyydessä, silloin siellä ei ollut pubeja eikä pitsapaikkoja.
Oli pieni, sievä kahvila, jossa silloin tällöin maistelin prinsessakakkua ja masariineja. Elämä oli niin rauhallista kuin olla saattaa.
Jotakin merkittävää ja vaikeasti selitettävää on tapahtunut jo parikymmentä vuotta sitten. Kävimme 2009 ikään kuin nostalgiamatkalla vanhoissa maisemissa.
Kuvasin muutamia kohteita miettien, että teollistuminen oli jo 1800-luvulla mullistanut ihmisten elämän perustuksiaan myöten. Kaikki alkoi kanavan rakentamisesta vuonna 1862. Rakentajat, kovan ruumiillisen työntekijät tulivat eri puolilta Ruotsia. Yksi heistä oli Dal-Brita, oikea voimanainen, ”rallare”, sairaanhoitaja ja yhteisön ensimmäinen kätilö. Hänelle on omistettu muistolaatta.
Tehtaan perustaja istuu arvokkaana jalustallaan omassa yksinäisyydessään. Mutta komea on myös kone, jolla rauta taottiin. Olen käynyt terästehtaan tulisissa pätseissä, pajoissa ja työsaleissa, eikä siellä kaikki suinkaan suju käsin koskematta.
Puistossa on muistolaatta, johon on kirjoitettu yhden työntekijän mietteet eletystä elämästä.
Säästäväisyydellä ja ylitöillä hän teki kolmesta pojastaan ylioppilaat. Hän hengitti ja eli heidän kauttaan, he olivat hänelle askelmat kohti aurinkoa. Itse hän ei ollut koskaan käynyt elokuvissa tai teatterissa, eikä hänellä ollut aikaa lukea kirjoja. He olivat onnistuneet ja tulivat kotiin pyhisin ja vieraalla äänellä kertoivat noista asioista. Heidän naisillaan on kylmä katse ja he halveksivat häntä, kun hän syö veistä käyttäen. Hän ei tule koskaan ymmärtämään sitä, kuka muurasi hänet yksinäisyyteen.
Kauniiden kuvien rinnalle on hyvä tuoda myös muutoksen näkyminen: ostoskeskuksen edusta ja koulun sisäänkäynti. Kuvat ovat lähiöstä, joka rakennettiin 1960-luvun lopulla suuren muuttoliikkeen aikana. Tuossa lähiössä osa asuinrakennuksista purettu jo 2000-luvun alussa.
Ruotsissa tapahtuu hyvin ikäviä asioita, ja ilmiö ei ole ainoastaan suurten kaupunkien ongelma. Sandviken ei ole enää sama, surettaa ja satuttaa.
Paikalliset kertovat kokemuksistaan Svenska Dagbladetin 21.9. lehtihaastattelussa; hämmennystä ja neuvottomuutta.
”Det händer ju överallt, så vad ska man göra”, säger pensionären Nils Hasselkvist och rycker uppgivet på axlarna. Två döda, två skadade blev facit efter skottlossningen på en bar i centrala Sandviken. Bara en av dem var tilltänkt måltavla, enligt polisen.
...
Hon är chockad över att skjutningen skedde på en krog dit hon brukar gå med jämna mellanrum.
– Sandviken har förändrats för evigt.
Kvinnan, som inte vill ha med sitt namn, har bott i Sandviken i 30 år, men nu känner en del av henne att hon vill flytta eftersom staden känns mer orolig.
– Men det här sker ju i Uppsala, Stockholm... Vart ska jag flytta?
– Men det händer ju överallt, så vad ska man göra, säger han och rycker lite uppgivet på axlarna.
...
Det här är inte första gången Sandviken skakas av ett våldsdåd. I oktober i fjol sköts en 16-årig pojke ihjäl på en cykelbana i stadsdelen Barrsätra i Sandviken. Mordoffret var inte känd hos polisen sedan tidigare men det fanns misstankar om att mordet hade kriminella kopplingar.
