Jos sinulla olisi mahdollisuus tilata muotokuva itsestäsi, ottaisitko yhteyttä kirjailijaan vai taidemaalariin?
Muotokuvia ja henkilökuvausta on tehty sekä kaunokirjallisuuden että maalaustaiteen piirissä tuhansien vuosien ajan. Molemmissa kohteena oli useimmiten hallitsijat, hovit, sotatantereet ja uskonnolliset tapahtumat. Amsterdamin Hermitage-museon laaja muotokuvanäyttely keskittyy esittelemään 1600-luvun alankomaalaista muotokuvataidetta. Näyttely on kiinnostava ja oppaan johdolla katseleminen saa syvyyttä ja ymmärrys lisääntyy. Kaupalla ja siirtomaiden valloituksilla vaurastunut maa tuo taidemaalauksen piiriin tavallisen kansan, kauppaporvarit, musiikin ja soittamisen kotikonserteissa. Kun kuvattavien kohteiden piiri laajenee, myös tapa kuvata ihminen saa realistisempia piirteitä. Kuvasta tulee dynaaminen; siinä on liikettä ja tunnelmaa. Oheisen kuvan kolmea miestä yhdistää jokin asia, jota katsoja voi vain arvailla. Mitä lasivadissa on? Yhdellä miehistä on kädessään veitsi ja kala, miksi? Mitä etusormi osoittaa? Kysymyksiä, joihin ei mykkä taulu vastaa, etenkin kun nämä kolme miestä ovat osa, pieni nurkka, suuresta maalauksesta.
Kirjailijalla on sanat, joilla hän maalaa kuvan kohteestaan. On helppo nähdä edessään nuori mies, joka kuvataan näin:
… hän oli umpeen laudoitettu talo. Silmät ruskeina kuin kuraisen tulvajoen vesi hän istui alahuuli lerpallaan, painavana kuin leipäpuun hedelmä. Hänen isänsä kertoi, että oli kerran raivopäissään ollut vähällä potkaista pojaltaan hampaat sisään.
Isä selittää syitä, miksi hän näkee poikansa tuollaisena.
… poika on kehno haaveilija, jonka ihanteita ja pyrintöjä oli vaikea toteuttaa.
Isän ja pojan näkemys elämästä on tyystin erilainen. Isän mielestä eläminen on kunnianhimoista haaveilua, ja ellei haaveile yli rajojensa, voi yhtä hyvin lakata elämästä. Hän sanoi, että hänen poikansa oli epäonnistunut ihminen, koska tällä ei ollut kunnianhimoa.
Miten tällaisen kuvauksen saisi mahtumaan maalaukseen?
Henkilökuvaus on kirjasta Perhesalaisuuksia, jossa suku kuvataan hyvin suorasukaisesti, vehkeilyn ja salajuonien verkostoksi. Mutta ei ainoastaan yhdestä näkökulmasta, vaan kaikki perheen ja lähisuvun jäsenet nähdään monen eri henkilön silmin. Taitava kirjailija, Nurrudin Farah, on somalialainen, mutta hän on elänyt pääasiassa kotimaansa ulkopuolella, eikä hänen kirjojaan juurikaan Somaliassa lueta. Hän on saanut merkittäviä kirjallisuuspalkintoja ja oli mukana myös Nobelin palkintoveikkauksissa. Lukukokemus on hämmentävä, se muistutti jollakin tavalla Salman Rushdien herättämiä tuntemuksia. Vieras kulttuuri, uskomukset ja koko maailma, jossa liikutaan herättää myös vastenmielisyyttä, joten ei ole vaikea kuvitella, että kirjailijaa ei katsota hyvällä silmällä synnyinmaassaan.
Lähteet:
Hermitage Amsterdam, Portrait Gallery of the Golden Age
Perhesalaisuuksia, Nurrudin Farah. Otava 1999
