Uudelleen lukeminen kannatti ainakin minun kohdalla, ja juuri tässä järjestyksessä: ensin Kuin surmaisi satakielen ja sen jälkeen Kaikki taivaan linnut.
Eletään Alabamassa 1930-luvulla, keskellä ennakkoluuloja, rotuvihaa, pikkukaupungin ahtaissa roolikuvioissa, jotka kiusallisella tavalla muistuttavat tämän päivän suomalaista stereotypia-ajatusmallia. Ihmiset pyritään sijoittamaan tärkeysjärjestykseen rodun, sukutaustan, varallisuuden ja ystävyyssuhteiden mukaan. Kirjan päähenkilöt ovat sisar ja veli, jotka lapsen tarkalla silmällä ovat tehneet havaintoja pikku kaupunkinsa ihmissuhteista. Näin he pohtivat:
”Tiedätkö Scout, nyt minä olen päässyt sen asian perille. Minä olen miettinyt sitä koko tavalla viime aikoina ja nyt minä sen käsitän. Maailmassa on neljänlaisia ihmisiä. On tavallisia ihmisiä niin kuin me ja meidän naapurimme, on sellaisia kuin Cunninghamit, jotka asuvat metsässä, on sellaisia kuin Ewellit roskakasojen vieressä ja sitten ovat neekerit.”
”Entä kiinalaiset ja cajunit Baldwinin piirikunnassa?”
”Minä tarkoitan Maycombin piirikuntaa. Asia on sillä tavalla, että meikäläiset ihmiset eivät pidä Cunninghameista, Cunninghamit eivät pidä pidä Ewelleistä ja Ewellit vihaavat ja halveksivat värillisiä ihmisiä.”
Lasten perheeseen kuuluu myös suvustaan ylpeä Alexandra-täti, jonka käyttäytymistä lasten isä, Atticus, kutsuu sukuhassuudeksi.
…Alexandra-täti on sen takia niin sukuhassu, koska meidän suvullamme on tausta mutta olemme köyhiä kuin kirkonrotat.
…Atticus sanoi kerran, että suurin osa tuosta, mitä lörpötetään Vanhoista Suvuista, on hupsutusta, koska kaikki suvut ovat yhtä vanhoja. Minä kysyin, että tarkoittaako hän myös värillisiä ja englantilaisia, ja hän sanoi, että hän tarkoitti.
Näille lapsille ei tarjottu kotona valmista luokittelumallia, miten sijoittaa ihmiset eri lokerikkoihin. He jatkoivat pohdintojaan ja miettivät, mikä merkitys luku- ja kirjoitustaidolla on elämässä selviytymisen kannalta. Lopputuloksena on oivallus : ”onhan jokaisen itse opittava lukemaan, eihän kukaan ole syntynyt lukutaitoisena.”
Muistan myös kirjaan pohjautuvan elokuvan ja Gregory Peckin tuomari Atticuksen roolissa. Lapset seuraavat oikeudenkäyntiä, jossa musta mies tuomitaan epäoikeudenmukaisesti valkoisen nuoren naisen ahdistelusta. Ei ole tämäkään aihepiiri ja pelkojen herääminen meillä tänä päivänä vierasta.
Kaikki taivaan linnut –kirjan käsikirjoitus löytyi kirjailijan tallelokerosta. Ei ole varmuutta, halusiko kirjailija sen julkaisemista. Tarina ei puhuttele lukijaansa samalla tavalla kuin ensimmäinen, henkilökuvaus on ohuempaa ja juoni jotenkin väkinäinen. Mutta näin peräkkäin luettuina ne ovat kelpo kokonaisuus.
Scout on varttunut aikuiseksi ja palaa 26-vuotiaana lapsuuden kotikaupunkiin. Eletään 1950-luvulla. Keskiössä on naisten maailma; kahvikutsut, muistot kouluajoilta, aikuistumisen kipupisteet, aviopuolison valinta. Rotukysymykset ovat taas esillä ja vastakkainasettelu mustien ja valkoisten välillä edelleen kärjistynyt. Scout, jonka kasvattivat musta nainen ja valkoinen mies, joutuu uudelleen ratkomaan eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä. Välittäjänä toimii setä, jonka suuhun on laitettu nämä ajatukset hänen syyttäessä Scoutia fanaatikoksi.
”Nimenomaan. Fanaatikko. Ei mikään jättimäinen fanaatikko, vain ihan tavallinen nauriin kokoinen fanaatikko.”
Scout tarkistaa sanan merkityksen sanakirjasta, jonka mukaan fanaatikko on henkilö, joka on pakkomielteisesti tai hurmahenkisesti omistautunut omalle kirkolleen, puolueelleen, aatteelleen ja vakaumukselleen.
…Mitä fanaatikko tekee, kun hän kohtaa jonkun, joka haastaa hänen näkemyksensä? Hän ei anna periksi. Hän käy suin päin hyökkäykseen. Sinulla heitti koko vakiintunut isäkuva häränpyllyä, joten sinä juoksit. Ja kuinka sinä juoksit!
Oli hiukan kankea käännös tuossa ensimmäisessä, mutta toisen lukeminen ei tuottanut tässä suhteessa minkäänlaista hankaluutta. Näin on ainakin tällä saralla edetty.
Lähteet:
Kuin surmaisi satakielen, Harper Lee. Koko kansan kirjakerho 1984
Kaikki taivaan linnut, Harper Lee. Gummerus 2015
