Historiasta innostuneelle Iberian niemimaa on tyhjentymätön aarrearkku. Jokaisen uuden rakennushankkeen tiimoilta löytyy yhä edelleen arkeologisia kerrostumia tutkittavaksi. Näin on myös kirjallisuudessa.
Suomeksi käännetään verkkaisesti vanhaa roomalaisajan kirjallisuutta, joka sijoittuu Hispaniaan. Noin vuonna 40 jKr. Bilbilis-kaupungissa (lähellä nyk. Zaragozaa) syntynyt Martialis kirjoitti ainakin 1550 runoa, joista vuonna 2000 on julkaistu valikoima suomeksi. Yllättävän tuoreilta Martialiksen epigrammit vaikuttavat:
”Jos olet köyhä, Aemilianus,
tulet aina olemaan.
Nykyään rikastuvat vain rikkaat.”
Itseään egosentrisesti ihailevaa nuorta sivaltaa runoilija:
”Kaunis olet, tiedämme,
ja totta on, että olet sekä
nuori että rikas, kuka sen kieltäisikään?
Mutta kun kehut liikaa
itseäsi, Fabulla,
et ole rikas etkä
nuorikaan.”
Todellisuuden ja kuvitellun ristiriitaa on vaikea sulattaa. Oman mielen tasapainon kannalta on mukavampaa liioitella, kärjistää, vääristää ja valehdella. Tämän tyyppistä ilmiötä kutsutaan sosiaalipsykologiassa kognitiiviseksi dissonanssiksi. Taloustutkimuksen kyselyssä selvitettiin vastaajien käsitystä siitä, kuinka moni maailman lapsista pääsee aloittamaan koulunkäynnin. Suurin osa valitsi huonoimman tarjotun vaihtoehdon, 20-30 prosenttia, kun osuus todellisuudessa on 95 prosenttia. Entä köyhyys? 75 prosenttia suomalaisista uskoo, että köyhyys lisääntyy maailmassa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa.
Keskustelua köyhyydestä ja koulutuksesta on pidettävä jatkuvasti esillä, erityisesti humanismin näkökulmasta. Humanisti uskoo, että kaikilla järkevästi ajattelevilla on kulttuurissaan yhteinen pohja. Espanjan katolinen kirkko on aikoinaan tarkkaan määrännyt, miten tuli elää ja ajatella. Inkvisitio ja ankara sensuuri rajoittivat tehokkaasti uusien aatteiden leviämistä. Valencialainen humanisti ja kasvatusajattelija Juan Luis Vives (1492-1540) julkaisi koko kirjallisen tuotantonsa ulkomailla. Humanismin pyrkimys on tutkia tiedon lähteitä, ja muodostaa maailmankuva tälle perustalle. Vivesiltä on jäänyt elämään tämä lause:
”Historia tekee pojista aikamiehiä, historian tuntemattomuus aikamiehistä poikasia.”
Myös köyhyydellä ja nälkävuosilla on Espanjassa pitkä historia. Maatilojen viljelystä vastasivat maata omistamattomat vuokraviljelijät. Vuoden 1788 väestölaskennan mukaan 50 prosenttia miespuolisesta väestöstä palveli armeijassa tai kirkossa tai kuului aatelistoon. Aatelistoon kuuluminen tarkoitti myös sitä, ettei taloudellinen toimeliaisuus ja rahan ansaitseminen ollut sopivaa. ”Puolet Espanjasta syö, mutta ei tee työtä, kun taas toinen puoli tekee työtä, mutta ei syö.” Sanonnalla on siis pitkä historiallinen taustansa.
Euroopan ulkolaidoilla sijaitsevat maat voivat olla jollakin vaikeasti määritellyllä tavalla samanlaisia, tällainen tuntuma on itselläni. Mutta se, miten asuminen etäällä Euroopan keskiöstä on ihmistä muokannut, on arvoitus. Suomalaiset tulevat tuskin pelkän auringon ja hyvän ruoan perässä Aurinkorannikolle elääkseen hyvää elämää.
Kiinnostava piirre espanjalaisuudessa on heidän ristiriitainen suhde auktoriteetteihin.
”Auktoriteetin puutteessa (Espanjan) molemmat tasavallat epäonnistuivat, ensimmäinen siksi, ettei lakattu kaipaamasta kuningasta, joka korjaisi epäkohdat, ja toinen siksi, ettei poliitikoista kukaan kyennyt saamaan riittävää arvovaltaa.”
”Autoritaarisuus on Espanjassa kautta vuosisatojen nostanut esiin sille vastakkaisen virtauksen, joka sanoutuu mahdollisuuksien mukaan irti auktoriteeteista. Piirre on ilmennyt eri yhteyksissä ja eri tavoin. Cervantes teki pilaa silloin jo ikääntyneistä ritariuden ihanteista. Lope de Vega oli uskollinen kuninkaalle, mutta arvosteli pienempien herrojen tyrannimaisuutta. Espanjan kulttuuriin on myös kuulunut tapa kunnioittaa valtaa vastaan nousseita.”
Sisällissota 1933-1936 oli julma ja verinen, kuten tällaiset sodat aina ovat. Vaikka rauha on saatu aikaan sanotaan sisällissodan kestävän sata vuotta. Aikaisemmassa Rondaan liittyvässä kirjoituksessani viittasin Hemingwayn romaaniin Kenelle kellot soivat.
”Romaanin kuvaus perustuu tositapahtumaan, jonka näyttämönä on ollut kaunis vuoristoinen andalusialaiskaupunki Ronda. Sen (nykyiseltä vanhalta) kaupungintalolta on kulkenut tuo muutaman sadan metrin pituinen kärsimyksen ja kuoleman kuja kaupunkiin johtavalle vanhalle sillalle, josta pudotus jokeen on toista sataa metriä”
Vastakkain olivat suurmaanomistajat ja muut ”väärällä puolella” olevat ja heidän vihamiehensä. Näitä olivat maanvuokraajat ja päivätyöläiset, jotka olivat varustautuneet heinähangoilla, varstoilla ja muilla lyömäaseilla. Kaikki kujanjuoksuun pakotetut oli tarkoitus surmata sillalla tai jos he pääsivät sillalle saakka elävinä, heittää heidät Tajo-joen rotkoon.
Tämän tekstin innoittaja on kirjakauppias, joka suosittelee asiakkaalleen kirjaa, jota asiakas ei tiennyt olevan olemassakaan.
Lähde: Kalevi Toiviainen, Tähtiä Espanjan taivaalla – Espanjan kulttuurin ja espanjalaisuuden vaikuttajat. Hemingway Bookshop S.L. Fuengirola 2011
