”Kirjan kirjoittaminen on meidän aikanamme helpompaa kuin mikään muu. Otetaan, kuten on tapana, kymmenen vanhempaa kirjaa, jotka käsittelevät tiettyä aihetta, ja kirjoitetaan niistä yhdistelmällä yhdestoista samasta aiheesta.”
Näin tämä tanskalainen, intohimon, ahdistuksen ja huumorin
filosofi totesi. Kierkegaard syntyi 5.5.1813 Kööpenhaminassa ja 2.10.1855 hän
kaatuu tajuttomana kadulle ja kuoli noin kuukauden kuluttua.
Lyhyessä blogikirjoituksessa voi tuskin edes hipaista hänen
laajaa kirjallista tuotantoaan: lähes 40 omalla nimellä julkaistua teosta ja
lisäksi ainakin yhdeksällä eri salanimellä julkaistu tuotanto. Tämä kaikki 17
vuoden aikana.
Tiukka rajaus sisällön ja ajan suhteen tarkoittaa nyt
keskittymistä palisanterikaappiin. Kööpenhaminan Kaupunginmuseon Kierkegaard-kokoelmassa
on nähtävissä puolentoista metrin korkuinen kaappi, jossa ei ole hyllyjä. Mutta
se on täynnä muistiinpanoja ja nahkakantisia kirjoja, jotka on omistettu Kierkegaardin
kihlatulle, Reginelle.
Kierkegaard ja Regine Olsen tapasivat ensi kerran vuonna
1837. Reginen puolelta se oli rakkautta ensi silmäyksellä, hän oli tuolloin
vain 14-vuotias ja ihastumisen kohde oli kymmenen vuotta vanhempi. Reginen
viehtymys älykkääseen ja nokkelaan teologian ylioppilaaseen oli niin kiihkeää,
että hän tuli vannoneeksi, että asuisi vaikka kaapissa, jos vain saisi olla
rakastettunsa luona. Kierkegaard teetti palisanterikaapin, ilman hyllyjä.
Kiintymys oli molemmin puolista, mutta Kierkegaard ei paljastanut
tunteitaan. Kului kolme vuotta ja he tapailivat toisiaan ajan muodollisen
seurustelun puitteissa. On mahdollista, että nuoren miehen mielessä avioliiton
arkinen, harmaampi puoli, vilahti jo ennen kihlausta, kun hän päiväkirjassaan
kuvasi niityllä näkemänsä vertauskuvallisen näyn:
”Kaksi toisiinsa sidottua lehmää hölkkäsi ohitsemme. Toinen hyppeli ja teki nerokkaita huiskaisuja hännällään, toinen oli proosallisempi ja vaikutti epätoivoiselta joutuessaan väkisin osallistumaan toisen liikkeisiin – Eivätkö useimmaavioliitot ole juuri tuollaisia?”
Kihlautumista edelsi Kierkegaardin puolelta Reginen kiivas
piiritys ja lopulta kosinta, johon hän vastasi myöntävästi. Näin alkoi kiihkeä
rakkaussuhde, jossa ulkonaisesti kaikki oli hyvin. Reginen isä luotti
vävyehdokkaaseen ja hänestä pidettiin. Morsiamen elämänilo haihdutti epäilevät
ajatukset päivisin, mutta vähitellen ratkaisun oikeellisuus alkoi kaihertaa Kierkegaardin
mieltä.
Ahdistuneen ja raskasmielisen 28-vuotiaan vastaväitelleen
tohtorin ja Regine Olsenin kihlaus purkautui 13 kuukauden kuluttua, kun Kierkegaard
lähetti sormuksensa takaisin morsiamelleen. Uteliaat tutkijat ovat esittäneet
villejä arvailuja kihlauksen purkautumisen syistä: voimakas kirjailijakutsumus,
sukupuolitauti, seksuaalinen poikkeavuus, tuberkuloosi, liiallinen
itsetyydytys, virtsanpidätysvaikeus, parantumaton mielisairaus. Tässä asiassa
yksimielisyyttä ei ole saavutettavissa ja lopullinen totuus jää hämärän
peittoon. Päiväkirjoista on revitty sivuja ja jälkipolvet saavat tyytyä Kierkegaardin
sanoihin:
”Kuolemani jälkeen ei kukaan tule löytämään papereistani (ja se on lohtuni) pienintäkään tietoa siitä, mikä loppujen lopuksi on täyttänyt koko elämäni…”
Rakkauden väljähtymisestä tuskin oli kuitenkaan kysymys.
Filosofi eli poikamiehenä ja tiettävästi selibaatissa. Koko kirjallinen
tuotanto on omistettu Reginalle, jolle hän myös testamenttasi omaisuutensa.
Kierkegaardin pääteos Päättävä epätieteellinen
jälkikirjoitus julkaistiin vuonna 1846. Kirjaa myytiin kahtena ensimmäisenä vuotena
yhteensä viisikymmentä kappaletta. Vähitellen siihen sisältyvästä filosofiasta
on tullut laajalle levinnyt tutkimuskohde: satoja väitöskirjoja ja eri puolilla
maailmaa toimivia yhdistyksiä. Zen-buddhismista kiinnostuneet japanilaiset ovat
viehättyneet paradoksista ja löytäneet Kierkegaardista hengenheimolaisen.
Suomessa Torsti Lehtinen on kääntänyt keskeistä tuotantoa ja kirjoittanut Kierkegaardin
filosofiasta kiinnostavalla tavalla.
”Alkoi kiihkeä, traaginen rakkaussuhde, joka jätti pysyvän jäljen länsimaisen filosofian historiaan. Moderni eksistentialismi juontaa juurensa Sören Kierkegaardista ja onnettomasta rakkaudestaan Regine Olseniin. Martin Heidegger, Gabriel Marcel ja Jean-Paul Sartre ovat heidän toteutumattomasta avioliitostaan syntyneitä lapsia.”
Lopuksi vielä pieni näyte ironiasta. Sören Kierkegaard: Välisoittoja,
1843
”Erään teatterin kulisseissa syttyi tulipalo. Ilveilijä säntäsi näyttämölle varoittamaan yleisöä. Kaikki pitivät varoitusta vitsinä ja taputtivat. Ilveilijä yritti uudelleen, eikä yleisön riemulla ollut rajoja. Juuri näin maailma tulee tuhoutumaan älypäiden osoittaessa suosiotaan siinä uskossa, että kaikki on vain pilaa.”
Lähde
Torsti Lehtinen: Sören Kierkegaard – Intohimon, ahdistuksen
ja huumorin filosofi. Arktinen Banaani, 2008
