Ensimmäiset koulupäivät

Koulun aloittaminen on lapsen elämässä suuri muutos. Se on päivä, josta on puhuttu etukäteen, siihen on valmistauduttu: turvallinen reitti kouluun, koululaukku, penaali ja monta muuta asiaa. Jokaisella on muistikuva ensimmäisestä koulupäivästä.

Matka Dubliniin on edessä ja paras tapa valmistautua uuteen kohteeseen käy kirjailija James Joycen kautta.  Aloitan kertaamalla joskus luetulla omaelämäkertaromaanilla, jonka sanotaan olevan parhaan lajissaan. Irlannissa eivät koulun ovet auenneet jokaiselle; vanhempien varallisuus asetti selkeät rajat. Vaihtoehtojakin oli niukalti: sisäoppilaitos ja katollisten veljeskuntien järjestämä opetus.

Yllättävän samanlaisissa tunnelmissa koulu silloinkin aloitettiin. Jännitys tiivistyi, kun irrottautuminen vanhemmista riipaisi sydäntä ja tiedossa oli pitkä ero, aina joululomaan saakka. Isommat, ylemmillä luokilla olevat pojat mittailivat uuden tulokkaan kestävyyttä.

James Joyce syntyi 1882 ja aloitti koulun Clongowes Wood Collagessa kuusivuotiaana.  Jesuiittaveljeskunnan perustamalla poikien sisäoppilaitoksella oli pitkät perinteet ja hyvä maine tuohon aikaan. Vanhemmat saattelivat pojan opintielle tietäen, että edessä oli ero perheestä, joululomaan oli kuukausien odotus.

Kirjassa, Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, päähenkilö on nimeltään Stephen Dedalus. Onko kirjailijan ja romaanihenkilön kokemuksen ensimmäisistä kouluvuodesta samanlaiset, ei luonnollisesti ole aivan varmaa, mutta uskottavalta ne joka tapauksessa vaikuttavat.

Nyt oli sijoitettava itsensä uudelleen koko maailmaan, joka maantiedon tunnilla laajeni käsittämään koko maapallon, josta oli oppikirjan ensimmäisellä sivulla kuva. Poika on kirjoittanut etulehdelle:

”Stephen Dedalus
Alkeisluokka
Clongowes Wood opisto
Sallins
Kilderen kreivikunta
Irlanti
Eurooppa
Maailma
Maailmankaikkeus”

Pieni koululainen pohtii, mitä tulee maailmankaikkeuden jälkeen? Omissa mietteissään hän ei pääse kovinkaan pitkälle ja ajatteleminenkin väsyttää. Mistä tietää, mihin se loppuu, onko se seinä vai onko sen ympärillä ohut viiva? Tuttuja kysymyksiä. Stephen näyttää tyytyvän siihen, että vain Jumalalle asioiden tietäminen oli mahdollista, mutta sitten ajatus lähteekin kiertymään Jumalan nimen pohdintaan. Jotakin tällaista tiedon jäsentämisessä uudessa ympäristössä tapahtuu, kun ei ole mahdollisuutta googlata.

Ensimmäiset kohtaamiset muiden oppilaiden, etenkin ylempien luokkien poikien kanssa, ovat jännitteisiä. Äiti oli kieltänyt puhumasta pahantapaisten poikien kanssa ja isä antaessaan taskurahaa kehotti kirjoittamaan kotiin, mutta samalla todennut, että tovereista ei saanut kannella. Koulutovereiden kanssa pitäisi pärjätä omin avuin.

”Häntä värisytti niin kuin olisi tuntenut vieläkin ihollaan kylmän limaisen veden. Wells oli ollut sikamainen kun tyrkkäsi hänet viemäriojaan, kun ei suostunut vaihtamaan pientä nuuskarasiaansa Wellsin vanhaan kovaan hevoskastanjaan, jolla hän oli litsannut neljäkymmentä muiden poikien kastanjaa. Vesi oli ollut kylmää ja limaista. Joku oli kerran nähnyt ison rotan hyppäävän siihen.”
 

On vaikea tietää, miten pitäisi vastata isompien kysymyksiin, joihin oli piilotettuna jotakin käsittämätöntä ja outoa.

”Sanopas meille, Dedalus, suuteletko äitiäsi kun menet nukkumaan?
Stephen vastasi: Suutelen
Wells kääntyi toisten puoleen ja sanoi: Hei kuulkaas, täällä on poika joka sanoo että hän suutelee äitiään joka ilta kun menee nukkumaan.
Toiset pojat keskeyttävät pelinsä ja kääntyvät nauraen katsomaan.
Stephen punastui ja sanoi: Enpäs suutele.
Wells sanoi: Hei, kuulkaas, täällä on poika joka sanoo että hän ei suutele äitiään kun menee nukkumaan.
Kaikki nauroivat taas. Stephen koetti nauraa mukana. Koko ruumis tuntui äkkiä kuumalta ja sekavalta. Miten olisi pitänyt vastata? Hänhän oli vastannut kahdella eri tavalla ja aina Wells nauroi. Täytyihän Wellsin tietää koska hän oli kielilinjan kolmannella.”
 

Koti-ikäväkin voi johtaa sairastumiseen, jos voisi edes kirjoittaa kirjeen äidille.

”Rakas äiti.
Olen sairas. Tahdon tulla kotiin. Ole hyvä ja hae minut täältä kotiin. Olen sairaalassa.
Rakastava poikasi
Stephen.”

Isoäidin näkökulmasta kuusivuotiaan lähettäminen suureen sisäoppilaitokseen tuntuu  vieraalta. Ankaraa kuria ja ruumiillista kuritusta, toverityranniaa ja paljon muuta epämukavaa sisältyi tuon ajan kasvatusmenetelmiin. Mutta ryhmään sopeutuminen, kiusaaminen ja opettajien mielivalta ja vanhempien välinpitämättömyys tuottavat edelleen samoja ongelmia.

Samaan opinahjoon voi edelleenkin lähettää lapsensa. Lukuvuonna 2011/2012 Clongowes Wood Collageissa oli 450 oppilasta ja lukuvuosimaksu oli 16.800 €.  Rakennus on alkuaan keskiaikainen 1200-luvun linna, ensimmäiset oppilaat aloittivat oppilaitoksessa vuonna 1814.

Lähteet:

James Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Tammi. 1982.