4. elokuuta 2016

Se ratkeaa kävelemällä

Pokémon Go nosti kävelemisen uutisotsikoihin. Nyt on jo varoituksen sanakin lähtenyt liikkeelle: jotkut ovat kävelleet itsensä näännyksiin, toiset kävelleet väärän asian puolesta, on törmäilty autoihin, perheenäiteihin, jonkun lautaselta, vatsan päältä ja Ruotsin kuninkaan kesälinnan puistosta on jahdattu näitä outoja otuksia. Mutta en takerru ongelmiin, koska olen sitä mieltä, että  tärkeintä on kengän siirtyminen toisen eteen.

Julia Cameronin kirjassa Kultasuoni käveleminen on korotettu tärkeäksi luovuutta kehittäväksi menetelmäksi. Hänen kokemuksensa taustalla on monivuotinen luovan toiminnan ohjaaminen. Moni tuntee hänen edellisen kirjansa Tie luovuuteen, sen harjoituksia olen käynyt läpi vuosia sitten.

Julia Cameron sanoo:

”Käveleminen on voimakkain ihmisen tuntemista hengellisistä toiminnoista. Tämä kirja (Kultasuoni) lähtee ajatuksesta, että luovuus ja hengellisyys ovat yhtä, joten kävelemme saadaksemme inspiraatiota ja eheyttä.”

Kaikissa kulttuureissa, jokaisella mantereella, on omat hengelliset polkunsa, joita on matkattu jalkaisin vuosituhansien ajan. Druidit ja wiccalaiset kävelivät löytääkseen valaistuksen. Druidit kävelivät vanhoja polkuja, ley-linjoja, joita risteilee Brittein saarilla. Näiden reittien sanotaan olevan energialinjoja, jotka vaikuttavat kulkijaan eheyttävästi. Keskeinen ajatus heidän uskonnossaan on, että ihmisen pitää kuunnella maata, joka voi opettaa meitä, jos vain kykenemme avaamaan korvamme sille.

Amerikkalaiset alkuperäiskansat kävelevät näkyjen etsimismatkoillaan. Tiibettiläiset pyhiinvaeltajat kävelevät Shiva-jumalan syntymäpaikan, pyhän vuoren ympäri. Mekkaan pääseminen jalkaisin Saharan autiomaan halki oli muslimeille haasteellinen matka. Mahtaako lentokoneella ja autoilla tehty matka vastata alkuperäistä tavoitetta. Jeesus vaelsi erämaassa neljäkymmentä päivää ja yötä. Euroopassa on useita vanhoja pyhiinvaellusreittejä, joita edelleen kuljetaan. Kulkija on hyvin tietoinen siitä, että kävellessään hän samalla hoitaa myös sieluaan. Maisemat vaihtuvat ja heijastuvat sisäiseen maailmaan.

Myös runous on rytmiä, jonka voi fyysisesti kokea. Osip Mandelstam on tutkinut Danten tuotantoa ja kertoo havainneensa:

”Helvetti ja erityisesti Kiirastuli ylistävät ihmisen askelta, kävelyn mittaa ja rytmiä, jalkaa ja sen muotoa. Askel on liitetty hengitykseen ja täytetty ajatuksella. Dante pitää sitä runousopin alkuna.”

On elähdyttävä ajatus, että elämästä kadonnutta tasaista pulssia voisi korjata kävelemällä. Koska en osaa juosta, katson kateellisena sujuvasti liikkuvaa lähimmäistäni Pikku-Huopalahden sorapolulla. Varsin monelle se sujuva runon rytmiä noudattava eteneminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Kateus muuttuukin äkisti sääliksi: miksi hän riuhtoo ja nakkelee jalkojaan niin rumasti ja huohottaa. Cameron väittää, että kulttuurimme on sekoittanut vauhdin ja saavutuksen keskenään. Joskus todella näyttää siltä, että juoksemme itsemme hajalle. Uskomme menestyvämme, jos teemme enemmän ja menemme nopeammin.

”Mutta sinun ei tarvitse olla runoilija alkaaksesi kävellä! Kävely tekee rytmillään meistä kaikista runoilijoita. Näemme vilahduksen leivosesta. Kivipora hakkaa rytmiä, jonka otamme omaksemme.

Kun olemme liian kiihdyksissämme ja täynnä stressin täyteisen elämämme kilinää ja kolinaa, hengellinen energiamme palaa luoksemme jalkojemme kautta. Kävelemme maaperällä ja maadoitamme itsemme kävelemällä. Zen-mestari Dogen kutsui tätä ”minuuden kävelyttämiseksi.”

Rauhallisesti kävellen voi houkutella myös inspiraatiota, tuota luovan toiminnan salaperäistä lähdettä, jonka merkityksestä on aivan vastakkaisiakin käsityksiä. Jotkut ovat sen suhteen epäröiviä, ei inspiraatiota kannata odotella. Tartu vain tehtävään ja aloita, kyllä se siitä lähtee. Mutta jos ottaakin sen kannan, että inspiraatio tarkoittaa aivan sananmukaisesti sisään hengittämistä ja lähtee kävelemään. Kävellessä sisään hengitys rytmittyy luontevasti, kun siihen ensiksi kiinnittää huomiota ja harjoittelee. Julia Cameron sanoo lähtevänsä kävelemään, kun ajatus jumiutuu tai jokin ongelma ei ota ratketakseen. Voimme kävellä laajennettuihin mahdollisuuksiin ja palata työpöydän ääreen uuden idean tai valmiin ratkaisun kanssa.

Lyhyesti sanottua kävelyn hyödyllisyydestä:

Kun lepuutan jalkojani, myös mieleni lakkaa toimimasta. J. G. Hamann

Olemuksemme on liikkeessä; täydellinen tyyneys on kuolema. Blaise Pascal

Tavaroiden keräily on mukavaa, mutta käveleminen on parempaa. Anatole France

Solvitur ambulando… Se ratkeaa kävelemällä. Pyhä Augustinus

Rakas 50-luvun lapsi tai nuori, auta minua muistamaan. On hämärä mielikuva 50-luvun alusta vanhemmistani, jotka tekivät kävelyretkiä. Puhuttiin jostakin maaottelusta Suomi-Ruotsi, jossa kansalaiset kävelivät, mutta kumpi voitti ja oliko tällaista toimintaa ylipäänsä. Nousiko kansa sodan jälkeisestä lamasta kävelyn avulla?

Lainaukset:
Julia Cameron. Kultasuoni. Like, 2007