Pokémon Go nosti kävelemisen uutisotsikoihin. Nyt on jo
varoituksen sanakin lähtenyt liikkeelle: jotkut ovat kävelleet itsensä
näännyksiin, toiset kävelleet väärän asian puolesta, on törmäilty autoihin, perheenäiteihin,
jonkun lautaselta, vatsan päältä ja Ruotsin kuninkaan kesälinnan puistosta on
jahdattu näitä outoja otuksia. Mutta en takerru ongelmiin, koska olen sitä
mieltä, että tärkeintä on kengän
siirtyminen toisen eteen.
Julia Cameronin kirjassa Kultasuoni käveleminen on korotettu
tärkeäksi luovuutta kehittäväksi menetelmäksi. Hänen kokemuksensa taustalla on
monivuotinen luovan toiminnan ohjaaminen. Moni tuntee hänen edellisen kirjansa
Tie luovuuteen, sen harjoituksia olen käynyt läpi vuosia sitten.
Julia Cameron sanoo:
”Käveleminen on voimakkain ihmisen tuntemista hengellisistä toiminnoista. Tämä kirja (Kultasuoni) lähtee ajatuksesta, että luovuus ja hengellisyys ovat yhtä, joten kävelemme saadaksemme inspiraatiota ja eheyttä.”
Kaikissa kulttuureissa, jokaisella mantereella, on omat
hengelliset polkunsa, joita on matkattu jalkaisin vuosituhansien ajan. Druidit
ja wiccalaiset kävelivät löytääkseen valaistuksen. Druidit kävelivät vanhoja
polkuja, ley-linjoja, joita risteilee Brittein saarilla. Näiden reittien
sanotaan olevan energialinjoja, jotka vaikuttavat kulkijaan eheyttävästi.
Keskeinen ajatus heidän uskonnossaan on, että ihmisen pitää kuunnella maata,
joka voi opettaa meitä, jos vain kykenemme avaamaan korvamme sille.
Amerikkalaiset alkuperäiskansat kävelevät näkyjen
etsimismatkoillaan. Tiibettiläiset pyhiinvaeltajat kävelevät Shiva-jumalan
syntymäpaikan, pyhän vuoren ympäri. Mekkaan pääseminen jalkaisin Saharan
autiomaan halki oli muslimeille haasteellinen matka. Mahtaako lentokoneella ja
autoilla tehty matka vastata alkuperäistä tavoitetta. Jeesus vaelsi erämaassa
neljäkymmentä päivää ja yötä. Euroopassa on useita vanhoja
pyhiinvaellusreittejä, joita edelleen kuljetaan. Kulkija on hyvin tietoinen
siitä, että kävellessään hän samalla hoitaa myös sieluaan. Maisemat vaihtuvat
ja heijastuvat sisäiseen maailmaan.
Myös runous on rytmiä, jonka voi fyysisesti kokea. Osip
Mandelstam on tutkinut Danten tuotantoa ja kertoo havainneensa:
”Helvetti ja erityisesti Kiirastuli ylistävät ihmisen askelta, kävelyn mittaa ja rytmiä, jalkaa ja sen muotoa. Askel on liitetty hengitykseen ja täytetty ajatuksella. Dante pitää sitä runousopin alkuna.”
On elähdyttävä ajatus, että elämästä kadonnutta tasaista pulssia
voisi korjata kävelemällä. Koska en osaa juosta, katson kateellisena sujuvasti
liikkuvaa lähimmäistäni Pikku-Huopalahden sorapolulla. Varsin monelle se sujuva
runon rytmiä noudattava eteneminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Kateus
muuttuukin äkisti sääliksi: miksi hän riuhtoo ja nakkelee jalkojaan niin
rumasti ja huohottaa. Cameron väittää, että kulttuurimme on sekoittanut vauhdin
ja saavutuksen keskenään. Joskus todella näyttää siltä, että juoksemme itsemme
hajalle. Uskomme menestyvämme, jos teemme enemmän ja menemme nopeammin.
”Mutta sinun ei tarvitse olla runoilija alkaaksesi kävellä! Kävely tekee rytmillään meistä kaikista runoilijoita. Näemme vilahduksen leivosesta. Kivipora hakkaa rytmiä, jonka otamme omaksemme.
…
Kun olemme liian kiihdyksissämme ja täynnä stressin täyteisen elämämme kilinää ja kolinaa, hengellinen energiamme palaa luoksemme jalkojemme kautta. Kävelemme maaperällä ja maadoitamme itsemme kävelemällä. Zen-mestari Dogen kutsui tätä ”minuuden kävelyttämiseksi.”
Rauhallisesti kävellen voi houkutella myös inspiraatiota,
tuota luovan toiminnan salaperäistä lähdettä, jonka merkityksestä on aivan
vastakkaisiakin käsityksiä. Jotkut ovat sen suhteen epäröiviä, ei inspiraatiota
kannata odotella. Tartu vain tehtävään ja aloita, kyllä se siitä lähtee. Mutta
jos ottaakin sen kannan, että inspiraatio tarkoittaa aivan sananmukaisesti
sisään hengittämistä ja lähtee kävelemään. Kävellessä sisään hengitys rytmittyy
luontevasti, kun siihen ensiksi kiinnittää huomiota ja harjoittelee. Julia
Cameron sanoo lähtevänsä kävelemään, kun ajatus jumiutuu tai jokin ongelma ei
ota ratketakseen. Voimme kävellä laajennettuihin mahdollisuuksiin ja palata
työpöydän ääreen uuden idean tai valmiin ratkaisun kanssa.
Lyhyesti sanottua kävelyn hyödyllisyydestä:
Kun lepuutan jalkojani, myös mieleni lakkaa toimimasta. J.
G. Hamann
Olemuksemme on liikkeessä; täydellinen tyyneys on kuolema.
Blaise Pascal
Tavaroiden keräily on mukavaa, mutta käveleminen on
parempaa. Anatole France
Solvitur ambulando… Se ratkeaa kävelemällä. Pyhä Augustinus
Rakas 50-luvun lapsi tai nuori, auta minua muistamaan. On
hämärä mielikuva 50-luvun alusta vanhemmistani, jotka tekivät kävelyretkiä.
Puhuttiin jostakin maaottelusta Suomi-Ruotsi, jossa kansalaiset kävelivät,
mutta kumpi voitti ja oliko tällaista toimintaa ylipäänsä. Nousiko kansa sodan
jälkeisestä lamasta kävelyn avulla?
Lainaukset:
Julia Cameron. Kultasuoni. Like, 2007
