Mitä puut tekevät elokuussa
Vielä on muutama päivä jäljellä ihmetellä sitä, mitä puut
tekevät elokuussa. Koska en ole luonnontieteilijä luotan täysin siihen
tarinaan, jonka Leena Krohn kehittelee kertomuksessaan. Hyvässä sadussa ja
tarinassa on juoni, jännite ja opetus.
Kertomuksen päähenkilöt ovat apteekkari ja Aapeli.
Apteekkari on hieman erikoinen, joidenkin paikallisten asukkaiden mielestä jopa
ansainnut lisänimen Hullu Apteekkari, mutta yhtä kaikki, hän rakasti puita ja
huolehti niistä.
”Se vain oli tärkeää, että niiden juuret saivat juoda maan mehua, ja latvat tähden valoa.”
Kylässä asui monenlaista väkeä, myös nuoria, poikia ja
tyttöjä. Paluumatkalla tansseista sattui kerran ikävä välikohtaus, jossa pojat
ilmeisesti turhautumistaan purkaakseen ryhtyivät heittelemään lumipalloja.
Aapon heittämä pallo osui apteekkarin kasvihuoneeseen rikkoen sen. Tästä oli
kasveille surulliset seuraukset kuten kuvitella saattaa.
Kului muutamia vuosia, Aapon ja apteekkarin tiet kohtasivat.
Koska kertomus on hienosti kirjoitettu kokonaisuus, jätän yksityiskohdat
kuvailematta toivoen, että joskus otat kirjan käteesi ja nautit sen
sadunomaisesta viehätyksestä.
”He seisoivat nyt ulkona puutarhassa, ja poika paleli. Helle oli päättynyt. Keltainen lehti putosi hänen jalkoihinsa.
- Puut tekevät elokuussa juuria, apteekkari sanoi. – Kukan tieto on siemenessä. Ja siemen on ajan kello. Siinä on historia ja tuleva aika.”
Apteekkarin tapaaminen kasvokkain palautti Aapon mieleen
lumipallon ja särkyneen kasvihuoneen. Hänelle tuli polttava tarve tunnustaa
paha tekonsa, mutta apteekkari totesi tietäneensä koko ajan, kuka heittäjä oli,
eikä asiaan enää palattu. Sen sijaan tapaaminen jatkui näin.
”Apteekkari ojensi pojalle avoimen kämmenensä. Siinä oli pieni terho, yksi ainoa.
- He panevat sen ruukkuun ja kastelevat ja odottavat, apteekkari sanoi.
- Onko se tammenterho? Aapeli kysyi.
- Se on myös kello, apteekkari sanoi.
- Kelloko?
- Ajan kello. Hän helistää sitä, apteekkari sanoi. – Siellä rapisee historia. Siellä odottaa ulospääsyä tulevaisuus. Ne ovat yhdessä ja samassa rasiassa.
Poika helisteli ja kuuli pienen tikittävän äänen.
- Se on ikuisuuden ääni, apteekkari sanoi. – Tästä terhosta kasvaa Yggdrasil-puu. Sen suurempaa puuta ei ole. He näkevät sen taimen, mutta heidän jälkeläisensä tulevat istumaan sen varjossa. Joka elokuu sen juuret työntyvät yhä syvemmälle multaan. Ja heidän jälkeläisensä sanovat: ”Meidän esivanhempamme istuttivat tämän puun.”
- Niinkö he sanovat? Aapeli kysyi. – Tarkoittavatko he meitä? Minua ja Anniinaa?
- Heitäpä hyvinkin, apteekkari sanoi.”
Syksy on suotuisaa aikaa istuttaa puita ja pensaita, vielä
ehtii laittaa jotakin uutta kasvamaan. Aamupäiväni vierähti mukavasti kun
ryhdyin selvittelemään, voiko tammenterhosta kasvattaa Yggdrasil-puun. Mietintä
syveni puusymboliikkaan ja ihmisen vertautumiseen puuhun. Mainio tietolähde
aivan sormenpäiden päässä, sinullakin.
Lainaus
Leena Krohn. Mitä puut tekevät elokuussa – Seitsemän kertomusta
keskenkasvuisille. WSOY 2000
