27. helmikuuta 2018

Tanhupallot



Meissä jokaisessa asuu pieni tyttö tai poika, joka haluaa näkyä, olla esillä ihailun ja ihmettelyn kohteena. Hän osaa tanssia, laulaa, hän kertoo uskomattomia tarinoita olemattomista otuksista. Hän on vilpitön ja avoin kaikille vaikutteille. Ja juuri tässä kohdassa vastuu siirtyy aikuisille.

Putouksen Tanhupallo on vienyt osan sydämestäni, jännitän hänen puolesta joka lauantai-ilta. Ensimmäisessä jaksossa hän kertoo lähteneensä mukaan Putoukseen, että vanhemmat huomaisivat hänet, kun katsovat niin paljon telkkaria ja iPadia. Koko elämän kattava suunnitelmakin on jo 5-vuotiaalla selvillä. Television tositv-ohjelmat rytmittävät koko elämänkaaren, ja sitten elämän ehtoopuolella kaikki huipentuu Sohvaperunat-ohjelmaan. ”Minusta tulee siis isona peruna”.

Voi rakas Tanhupallo, säilytä avoin mielesi, ja yritä päästä irti aikuisten typerästä tavasta elää televisiohahmojen kautta. Sinun kaverisi karvamato on paljon fiksumpi tyyppi kuin monet julkkikset, jotka kisaavat ja viisastelevat turhanpäiväisissä ajanvieteohjelmissa. Mitä enemmän rakentelet pesiä, kotikoloja ja liikkumisvälineitä karvamadolle ja sen pennuille, sen luovempi sinusta kehittyy. Sinusta ei tule koskaan peruna, vaan nokkela vanhus, joka keksii jokaiselle päivälle hauskan pikkupuuhan. Yksikin omaperäinen ajatus saattaa pelastaa sinut ja lähipiirisi muuttumasta kalkkilaivan kapteeniksi, joka suuntaa kiikarinsa menneisyyteen ja näkee siellä vain vaivan ja valituksen aihiot.

Digitaalinen maailma on mahdollisuus myös ikääntyneille. Joukkoälyn tutkija Stefana Broadbent kertoo Youtubessa, miten läheisyys luodaan Skypen avulla eri puolilla maapalloa asuvien sukulaisten välillä. Iäkäs sukulaistäti osallistuu yhteiseen aamiaishetkeen ja juttelee sukulaisperheen kanssa ”näköpuhelimen” kautta. Tästä tulee hyvä päivän avaus ja yhteinen hetki aamiaisen merkeissä. Läheisyys syntyy säännöllisessä kohtaamisessa, kasvokkain. Yksin laitteita näprätessä yksinäisyys korostuu. Vihapuhe ja aggressiivinen viestintä on merkki turhautumisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ruotsalaisessa lehtiartikkelissa todettiin, että yli 65-vuotiaat ”daamit” käyttävät paljon ilkeitä ja moittivia sanoja someviestinnässään.  Herttaisesta tädistä on vain lyhyt askel takakireään akkaan, ja tätä muutosta pelkään.

Kuvatulvan virrassa on helppo kellua ja lillua. Lapselle kuvamaailma yksin koettuna jää helposti jäsentymättömäksi kokemukseksi, koska siihen sisältyy aikuisille suunnattua ironialla ja huumorilla höystettyä piiloviestintää. Oli ilo kuulla Pirkka-Pekan suusta, ettei hän enää tarttuisi kaikkiin niihin hauskoihin hahmoihin, joista hänet muistetaan. Etnisiin ryhmiin ja vähemmistöihin kohdistuva pilailu oli ennen kovin suosittua. Mitä tästä jäi elämään sellaisten ihmisten mieleen, joiden vapaa-aika täyttyi televisioviihteen katselusta.

Joukkoviestinnän merkitystä ei voi vähätellä. Stefana Broadbent puhuu uusista digitaalisista kuiluista. Tanhupallolla on rikas mielenmaisema, jossa hän liikkuu ottaen kantaa TV-ohjelmien kautta värittyneisiin kokemuksiin.

Digitaaliseen kuiluun putoamisen vaara on erityisesti sellaisilla lapsilla, joilta puuttuu mahdollisuus käydä aidoissa tapahtumissa, siis konserteissa, teatterissa, taidenäyttelyissä. Myös lomamatkat uusissa ja oudoissa paikoissa tuottavat aitoa kokemusta ja tunnesisältöä.

Jaakko Lyytinen viittaa myös Stefana Broadbentiin Hesarissa 13.8.2017:

”Miksi köyhimmillä perheillä on isoimmat tv-ruudut? Ja vastaa itse: ”Koska se on investointi ainoaan viihteeseen, josta he voivat päästä osalliseksi.”

  Lapsen maailma on täynnä mahdollisuuksia, he ovat toiveikkaita vaikka aineelliset puitteet olisivat niukat ja rakkautta sekä turvaa olisi tarjolla vain ajoittain. Tästä syystä soisi jokaisen tv-ohjelmatuotannon olevan esteettisesti ja eettisesti korkeatasoisia.

Minulla on tapa leikata lehdistä viisaita ajatuksia, joskus niissä on lähdetiedot päivämäärineen, mutta usein vain jokin lause, joka on lukuhetkellä pysäyttänyt.

”Küttner epäilee tuotantopomojen kompetenssia arvioida käsikirjoitusten kerronnan tasoa. Työstä maksettava korvaus on suorassa suhteessa ymmärtämättömyyteen: Kässärihän on vaan matskua, se ei ole teos. Mutta tosiasia on, että hyvät skarvit (leikkaukset) eivät synny leikkaus-”

Tähän keskelle lausetta olen saksinut lainauksen, mutta ehkä tärkein tuli sanottua. Jokuhan ne päätökset aina tekee.