  |
Meissä jokaisessa asuu pieni tyttö tai poika, joka haluaa näkyä, olla esillä ihailun ja ihmettelyn kohteena. Hän osaa tanssia, laulaa, hän kertoo uskomattomia tarinoita olemattomista otuksista. Hän on vilpitön ja avoin kaikille vaikutteille. Ja juuri tässä kohdassa vastuu siirtyy aikuisille.
Putouksen Tanhupallo on vienyt osan sydämestäni, jännitän
hänen puolesta joka lauantai-ilta. Ensimmäisessä jaksossa hän kertoo
lähteneensä mukaan Putoukseen, että vanhemmat huomaisivat hänet, kun katsovat
niin paljon telkkaria ja iPadia. Koko elämän kattava suunnitelmakin on jo
5-vuotiaalla selvillä. Television tositv-ohjelmat rytmittävät koko elämänkaaren,
ja sitten elämän ehtoopuolella kaikki huipentuu Sohvaperunat-ohjelmaan.
”Minusta tulee siis isona peruna”.
Voi rakas Tanhupallo, säilytä avoin mielesi, ja yritä päästä
irti aikuisten typerästä tavasta elää televisiohahmojen kautta. Sinun kaverisi
karvamato on paljon fiksumpi tyyppi kuin monet julkkikset, jotka kisaavat ja
viisastelevat turhanpäiväisissä ajanvieteohjelmissa. Mitä enemmän rakentelet
pesiä, kotikoloja ja liikkumisvälineitä karvamadolle ja sen pennuille, sen
luovempi sinusta kehittyy. Sinusta ei tule koskaan peruna, vaan nokkela vanhus,
joka keksii jokaiselle päivälle hauskan pikkupuuhan. Yksikin omaperäinen ajatus
saattaa pelastaa sinut ja lähipiirisi muuttumasta kalkkilaivan kapteeniksi,
joka suuntaa kiikarinsa menneisyyteen ja näkee siellä vain vaivan ja valituksen
aihiot.
Digitaalinen maailma on mahdollisuus myös ikääntyneille.
Joukkoälyn tutkija Stefana Broadbent kertoo Youtubessa, miten läheisyys luodaan
Skypen avulla eri puolilla maapalloa asuvien sukulaisten välillä. Iäkäs
sukulaistäti osallistuu yhteiseen aamiaishetkeen ja juttelee sukulaisperheen
kanssa ”näköpuhelimen” kautta. Tästä tulee hyvä päivän avaus ja yhteinen hetki
aamiaisen merkeissä. Läheisyys syntyy säännöllisessä kohtaamisessa, kasvokkain.
Yksin laitteita näprätessä yksinäisyys korostuu. Vihapuhe ja aggressiivinen
viestintä on merkki turhautumisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ruotsalaisessa
lehtiartikkelissa todettiin, että yli 65-vuotiaat ”daamit” käyttävät paljon
ilkeitä ja moittivia sanoja someviestinnässään. Herttaisesta tädistä on vain lyhyt askel
takakireään akkaan, ja tätä muutosta pelkään.
Kuvatulvan virrassa on helppo kellua ja lillua. Lapselle
kuvamaailma yksin koettuna jää helposti jäsentymättömäksi kokemukseksi, koska
siihen sisältyy aikuisille suunnattua ironialla ja huumorilla höystettyä
piiloviestintää. Oli ilo kuulla Pirkka-Pekan suusta, ettei hän enää tarttuisi
kaikkiin niihin hauskoihin hahmoihin, joista hänet muistetaan. Etnisiin ryhmiin
ja vähemmistöihin kohdistuva pilailu oli ennen kovin suosittua. Mitä tästä jäi
elämään sellaisten ihmisten mieleen, joiden vapaa-aika täyttyi
televisioviihteen katselusta.
Joukkoviestinnän merkitystä ei voi vähätellä. Stefana
Broadbent puhuu uusista digitaalisista kuiluista. Tanhupallolla on rikas
mielenmaisema, jossa hän liikkuu ottaen kantaa TV-ohjelmien kautta
värittyneisiin kokemuksiin.
Digitaaliseen kuiluun putoamisen vaara on erityisesti
sellaisilla lapsilla, joilta puuttuu mahdollisuus käydä aidoissa tapahtumissa,
siis konserteissa, teatterissa, taidenäyttelyissä. Myös lomamatkat uusissa ja
oudoissa paikoissa tuottavat aitoa kokemusta ja tunnesisältöä.
Jaakko Lyytinen viittaa myös Stefana Broadbentiin Hesarissa
13.8.2017:
”Miksi köyhimmillä perheillä on isoimmat tv-ruudut? Ja
vastaa itse: ”Koska se on investointi ainoaan viihteeseen, josta he voivat
päästä osalliseksi.”
Lapsen maailma on täynnä mahdollisuuksia, he
ovat toiveikkaita vaikka aineelliset puitteet olisivat niukat ja rakkautta sekä
turvaa olisi tarjolla vain ajoittain. Tästä syystä soisi jokaisen
tv-ohjelmatuotannon olevan esteettisesti ja eettisesti korkeatasoisia.
Minulla on tapa leikata lehdistä viisaita ajatuksia, joskus
niissä on lähdetiedot päivämäärineen, mutta usein vain jokin lause, joka on
lukuhetkellä pysäyttänyt.
”Küttner
epäilee tuotantopomojen kompetenssia arvioida käsikirjoitusten kerronnan tasoa.
Työstä maksettava korvaus on suorassa suhteessa ymmärtämättömyyteen: Kässärihän
on vaan matskua, se ei ole teos. Mutta tosiasia on, että hyvät skarvit
(leikkaukset) eivät synny leikkaus-”
Tähän keskelle lausetta olen saksinut lainauksen, mutta ehkä
tärkein tuli sanottua. Jokuhan ne päätökset aina tekee.
