 |
| Antequerassa (Espanja) napattu kuva Cristóbal Toralin maalauksesta. Teoksen nimeä en ole merkinnyt muistiin, mutta voisihan se olla vaikka Haave. Kiinnostavia tauluja löytyy googlen avulla. |
Oletko haaveilija vai tosikko? Otsikoksi valitsin
haaveilijan; näin uskon vetoavani lukijoihin, jotka vaistonvaraisesti tuntevat
kuuluvansa tähän ihmisryhmään. Eikö jokainen ole ensiksi kiinnostunut itsestään
ja vasta sitten, kun omaa napaa on riittävästi kaiveltu, alkaa katse suuntautua
tosikoiden puoleen.
”Ja tämänkin minä sanon, huolimatta siitä mitä sanoin aiemmin: onnellisia ovat haaveilijat ja kirottu on ihminen, joka silmänsä aukaisee.”
Näin se varmaan on. Karmea paikka tämä maailma onkin, ja oma
elämäkin välillä synkkää ja raskasta. Mutta vielä raskaampaa se on niille,
jotka silmät auki rävähtäneinä näkevät ympärillään vain epäkohtia ja puutteita.
Tosikon katse rekisteröi kaiken vialla olevan, mutta joskus mietin mitä hän
mahtaa nähdä itsessään, onko siihen suuntaan katse koskaan porautunut.
”Haaveilijat eivät meitä pelasta, eivätkä heidän opetuslapsensa, mutta ilman unia ja haaveilijoita olisi yllemme langennut kirous seitsemän kertaa raskaampi. Haaveilijoita on kiittäminen siitä, että me selväpäiset olemme vähemmän kivettyneitä ja epätoivoisia kuin olisimme ilman heitä.”
Tässä puhuja asettaa haaveilijan vastakohdaksi ”me
selväpäiset”, mutta minä pidän kiinni omasta ajatuksestani; haaveilijan
vastakohta on tosikko.
Lainaukset ovat israililaisen Amos Ozin kirjasta Juudas.
Nuori raamatunkertomuksiin perehtynyt tutkija kuuntelee vanhuksen yksinpuhelua
rakkaudesta, vihasta, juutalaisten ja arabien välisistä suhteista.
Tapahtumapaikka on talvinen Jerusalem vuonna 1959. Nuori tutkija asuu vanhan
miehen luona ja avustaa viisasta vanhusta päivittäisissä askareissa, mutta
hänen tärkein tehtävänsä on kuunnella ja keskustella hoidettavansa kanssa.
”Oikeastaan rakkaus muistuttaa suuresti vihaa, se on lähempänä vihaa kuin suuri osa ihmisistä ymmärtää. Kun sinä rakastat tai vihaat jotakuta, haluat kummassakin tapauksessa kiihkeästi tietää, missä hän kulloinkin on, kenen kanssa hän juuri nyt viettää aikaa, onko hänen hyvä vai paha olla, mitä hän tekee, mitä ajattelee, mitä pelkää.”
Vanhus jatkaa puhettaan ja siirtyy kuvailemaan miniänsä,
Ataljan, edesmennyttä isää, joka oli tunnettu siionisti.
”Ataljan isä oli niitä ihmisiä, jotka uskovat kaikkien maailman riitojen olevan pelkkää väärinymmärrystä: hyppysellinen perheneuvontaa, ripaus ryhmäterapiaa, tippa tai kaksi tahdonvoimaa – ja niin olemme kaikki sydämen ja sielun veljiä, ihan kuin epäsopua ei olisi koskaan ollutkaan. Hän oli niitä, joiden mielestä riitapukarien tarvitsee vain tuntea toisensa paremmin ja he alkavat pitää toisistaan.”
Uskon monenlaiseen terapiaan ja sen hyvää tekevään
vaikutukseen, mutta ripaus ei riitä. Prosessi on pitkä ja edellyttää
sitoutumista vähentään vuodeksi, usein vielä pidemmäksi aikaa. Kun asiat ovat
solmussa joko henkilökohtaisessa elämässä tai laajemmissa ympyröissä, kyse on
esimerkiksi tämän kaltaisista ongelmista, jotka vanhus kuvaa näin.
”Minä puolestani sanon sinulle, rakas ystävä, että kun kaksi miestä rakastaa samaa naista tai kaksi kansaa vaatii itselleen samaa maata – vaikka he joisivat virroittain kahvia, eivät suuret vedet voi heidän vihaansa sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.”
Oz on kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli
kolmellekymmenelle kielelle. Hän työskentelee rauhan puolesta ja tavoittelee
tilannetta, jossa arabit ja juutalaiset voisivat elää rauhassa rinnakkain.
Perimmältään on kysymys empatiasta, kyvystä ymmärtää toista ihmistä.
Kirjallisuus on oivallinen väline empatiakyvyn kehittämiseen.
Kirjan vanhus ohjaa nuorta tutkijaa kirjallisuuden pariin.
”Olemme puhuneet tänään jo kylliksi, nyt tahdon lukea rauhassa Gogolia. Tartun Gogoliin aina uudestaan joka toinen tai kolmas vuosi. Hän tiesi ihmisluonnosta melkein kaiken, mitä tiedettävissä on. Tiesi ja kieriskeli naurusta. Mutta älä sinä lue häntä. Lue Tolstoita. Hän sopii sinulle paljon paremmin. Ojennatko tyynyn siitä sohvalta. Noin, kiitos. Asettaisitko sen selkäni taakse. Kiitos sinulle. Haaveilijoille, jotka lukevat, Tolstoi on vertaansa vailla.”
Viisaita ovat vanhemmat, jotka ohjaavat lapsensa
kirjallisuuden piiriin.
Lainaukset:
Amos Oz: Juudas. Tammi, 2018
