Isoäidit (1)

Mummoja on moneksi, jos et itse sattumalta kuulu tähän joukkoon voit ainakin muistella omia mummojasi tai suunnitella omaa mummouttasi, mitä aikaisemmin siihen ryhdyt sen parempi mummo sinusta kehittyy. Tämän aiheen äärelle minut johdatti Raquel Díaz Reguera hauskalla, kivasti kuvitetulla kirjallaan Abuelas. Kirja on espanjalainen ja kirjan nimi olisi suomeksi isoäiti.

Kirjailijan ote on analyyttinen, yksityiskohtiin porautuva, joten ei ole liioittelua sanoa sen luovan tieteellistä pohjaa mummologian läpimurrolle. Optimisti näkee isoäidit merkittävänä naistutkimuksen keihäänkärkihankkeena tässä sukupuolittuneen maailmankuvan murroksessa. Tämä perustuu omaan huuhaa -tietoon.

Kirjassa esitellään 29 erilaista isoäitiä, joiden laukkujen, taskujen, harrastusten, ajatusten ja muistojen pohjalta luodaan ”perustyypit”, joista heidän ympäristönsä, ja ehkä he itsekin voivat tunnistaa tuttuja ominaisuuksia.

Poimin kymmenen esimerkkiä erilaisista isoäideistä, joten kaiken kattavaa esittelyä aiheesta ei ole tarjolla. Noudattelen kirjan kuvauksia vain osittain ja tekstin luon oman makuni ja mieltymysteni mukaisesti. Tämän vapauden suon myös lukijoilleni.

Kokkaileva isoäiti hemmottelee lapsenlapsensa pyörryksiin letuilla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Jos lapsenlapset pitävät paistetuista silakoista, niitä pyöritellään yhdessä ruisjauhoissa, paistetaan runsaassa voissa vaikka aamiaiseksi. Tämä isoäitityyppi on herkkävaistoinen kaiken sen suhteen, mikä lapsen suussa maistuu hyvälle.

Lahjoitteleva isoäiti tulee vierailulle kassi kukkurallaan kauniisti paketoituja lahjoja. Lähikaupoissa tunnetaan isoäidin ostoalttius ja tarjolla on juuri oikeat lelut, kirjat, somat nutut ja mekot. Tämä isoäiti tietää, mitä ostaa aivan vaistomaisesti, hänelle ei tulisi mielenkään tarjota lahjan sijasta rahaa tai kysellä jonkin ajankohtaisen ja käytännöllisen lahjan tarvetta. Oma alaryhmänsä tässä joukossa muodostaa isoäiti, joka lasten vanhemmilta salaa lahjoittelee lapsille makeisia.

Kaikkitietävä isoäiti tuo vastasyntyneelle lapsenlapselle ensimmäisenä lahjana Rubikin kuution, myöhemmin lukutaidon innoittamana lapsi saa tietokirjoja ja kaunokirjallisuuteen uidaan sisään Espanjassa El Quijotella, Suomessa käteen tuikataan Seitsemän veljestä. Tämä isoäiti aloittaa keskustelun lapsen kanssa ”Tiedätkö, että …” tai ”Tästä tulikin mieleeni Pythagoran lause…”.

Isoäiti Täydellinen pitää lapsista, jotka osaavat käyttäytyä, ovat siististi puettuja, istuvat hiljaa paikallaan. Laukussa on aina kampa, jolla hiukset kammataan. Isoäidin kotikin on niin täydellinen, ettei sinne oikeastaan voi lapsia kutsua lainkaan, parempi vaihtoehto tapaamiselle on kahvila, jossa kaakaokupin kaatuminen ei ole katastrofi.

Miksi hän ulkoiluttaa silitysrautaa?

Tarinoiden kutoja on isoäiti, jonka tunnistaa ihmeellisestä katseesta. Hän kertoo tarinoita ja samalla vaihtuu silmien väri. Silmät välkkyvät sinisinä, kun hän kertoo taivaasta ja auringosta, metsään liittyvät kertomukset muuttavat silmien värin vihertäviksi ja syksyyn liittyvät tarinat muuttavat silmien värin ruskeaksi. Iltasatu on aina seikkailu satumaailmassa, jossa ihmeellisintä on se, että siellä kaikki jännittävä tapahtuu lapsille, joilla on melkein samat nimet kuin tarinaa kuuntelevillakin. Matkan päämäärää valitessaan lapset pukevat yöpuvut päälleen vikkelästi ja pää tyynyllä katse kattoon luotuna alkaa aivan ihmeellinen seikkailu kun isoäiti kutoo tarinaa unten maille.

Jatkuu seuraavalla kerralla.

Kuvat kirjasta: Raquel Díaz Reguera Abuelas de la A a la Z. Penguin Randon House 2016