Otsikko ei heti aukea, jos roomalainen numerojärjestelmä on päässyt unohtumaan. Palataan siis antiikin Roomaan, jossa käytettiin kirjaimia I, V, X, L, C, D ja M numeroiden sijaan. Kirjaimia yhdistelemällä voidaan muodostaa kaikki luvut. Etruskeilta peritty tapa kirjoittaa numerot on todennäköisesti osa samaa hyvin havainnollista menetelmää, jota kolmivuotias lapsi käyttää kun häneltä kysytään ”kuinka monta vuotta olet”. Reippaasti hän nostaa kolme sormea pystyyn, siis III. Mutta numeron viisi kohdalla menetellään jo toisin. Tukkimiehen kirjanpidossa neljän pystyviivan yli vedetään poikkiviiva. Roomalaiset ratkaisivat asian ottamalla käyttöön kirjaimen V. Kun halutaan esittää numero neljä, vähennetään viidestä yksi, siis IV ja kuutonen on VI. Ja tällä tavalla jatkaen saadaan myös numero 101, joka merkittiin CI, jossa C=centum eli sata.
Roomalainen numerojärjestelmä säilyi meilläkin pitkään päiväyksissä, tähän tapaan:
18/IX 2018. Nykyään roomalaisia numeroita käytetään ainoastaan järjestyslukuina.
Näin pääsenkin jo varsinaiseen pääasiaan. Tämä postaus on 101. Aloitin blogini kokeillakseni: osaanko, jaksanko ja viitsinkö kirjoittaa jotakin sellaista, jonka joku löytää ja malttaa lukea. Lukeminen on mieliteko ja halu, jota ruokkii ajatus siitä, että joku toinen on ehkä lukenut saman kirjan, jota juuri nyt pidän kädessäni. Mitä hän lukemastaan ajattelee?
Toinen kimmoke kirjoittamiselleni on pyrkiä löytämään kirjasta uusi näkökulma asiaan, jota kirjailija käsittelee. Mieltä kiihottavaa on halu tiivistää olennainen sanoma ja jos mahdollista rinnastaa se ajankohtaiseen tässä hetkessä elettävään todellisuuteen. Kaikki tämä täysin subjektiivisesti.
Noin kolme vuotta sitten aloitin Italo Calvinosta ja hänen pohdinnoistaan kirjallisuuden arvoista. Italo Calvinon kirjassa Näkymättömät kaupungit kuvataan Marco Polon ja Kublai Khanin tapaamisia shakkilaudan äärellä. Kublai Khan on älykkö, joka järkiperäistää ja muuttaa ympäristönsä numeroiksi ja shakkinappuloiksi. Marco Polo puolestaan on seikkailija, maailmanmatkaaja, jonka tarkoitus on aistiensa avulla valloittaa maailma, nähdä, kokea ja havainnoida ympäristöään. Miten näin erilaiset miehet voivat ymmärtää toistensa kokemukset?
Suurkaani yritti samaistua peliin, mutta hän ei tajunnut pelin tarkoitusta. Jokainen peli päättyy voittoon tai tappioon.
Kaikki pelkistyi neliskulmaiseen höylättyyn puunkappaleeseen.
"Italo Calvinon kirjassa Näkymättömät kaupungit kuvataan Marco Polon ja Kublai Khanin tapaamisia shakkilaudan äärellä. Kublai Khan on älykkö, joka järkiperäistää, geometrisoi ja muuttaa ympäristönsä numeroiksi ja shakkinappuloiksi. Ottelun kulku, Calvinon mukaan:
Suurkaani yritti samastua peliin: mutta nyt hän ei tajunnut pelin tarkoitusta. Jokainen peli päättyy voittoon tai tappioon. … pelkistyi neliskulmaiseen höylättyyn puunkappaleeseen.
Silloin Marco Polo sanoi: - Shakkilautasi, majesteetti, on kahdesta puulajista tehty upotustyö: eebenpuusta ja vaahterasta. Neliö johon valaistunut katseesi keskittyy, leikattiin vuosirenkaasta joka kasvoi kuivana vuonna, näetkö millaiset sen syyt ovat? Tässä kohoaa tuskin näkyvä nystyrä: silmu yritti työntyä siitä jonain varhaiskevään päivänä mutta yön halla pakotti sen luovuttamaan. Suurkaani ei ollut vielä huomannut että muukalainen pystyi sujuvasti puhumaan hänen kieltään mutta se ei häntä ihmetyttänyt. - Tuossa on hiukan suurempi huokonen. Siinä on ehkä ollut toukan kolo, mutta ei puumadon, sillä kuoriuduttuaan se olisi heti jatkanut kaivamista, vaan lehtimadon joka mutusteli lehtiä ja sen takia puu valittiin ja kaadettiin… Kaivertaja koversi taltallaan tämän reunuksen liittääkseen sen korkeampana työntyvään ruutuun...
Asioiden määrä joka voitiin lukea sileästä ja tyhjästä puupalasta sai Kublain ymmälleen ja Polo oli jo päässyt puhumaan eebenpuumetsistä, sääskistä, tukkilautoista joita uitetaan pitkin jokia, rantalaitureista, naisista ikkunoiden ääressä..."
Jos mahdollista, rinnastan edellisen kertomuksen kahteen presidenttiin, joista toinen puhuu ilmastonmuutoksesta ja mahdollisesti myös metsien suojelusta. Toinen, jolle maailma on pelikenttä, jota hallitaan talousnumeroin, nostaa esiin metsiä haravoivat suomalaiset. Miten näin erilaiset maailmat voivat koskaan kohdata?
On ollut ilo nähdä, että moni on lukenut blogiani, ja joskus kommentoinutkin. Psykoterapeutin sydäntäni lämmittää se, että Ryhmäanalyysiyhdisys Ry:n jäsenlehti on valinnut postauksiani sivuilleen, kiitos siitä.
