Lucretia

Tuli visainen pulma: mitä kertoa kuvan naishahmosta, joka jäi mieltäni painamaan. Vierailu Bilbaossa oli antoisa, koska nähtävää oli Guggenheimin lisäksi Bellas Artes –museon monipuolinen taidekokoelma. Ripustus oli onnistunut vanhan ja uuden yhdistelmä. Modernin joukosta erottui Lucas Cranachin (1472-1553) vuonna 1534 maalaama teos Lucretia. Kaunis nuori neito tikari kädessä. Mitä hän aikoi tehdä?

Lucretian elämästä kerrotaan kirjallisessa muodossa jo 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja myöhemmin myös Liviuksen (kuoli vuonna 17 jaa) Rooman tasavallan perustamista käsittelevässä kirjassa kuvataan Lucretian kohtalo.

Tarina menee lyhyesti kerrottuna näin. Eletään 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua Rooman valtakunnassa, jota hallitsee etruskikuningas yksinvaltiaan ottein. Kuninkaalla on useampia poikia, joista nuorin Sextus järjestää sotaleirissä viinijuhlat, joihin osallistuu myös aatelimies Collatinus. Miehet ryhtyvät ylistämään vaimojensa hyveellisyyttä. Collatinus ehdottaa vierailua vaimojen luokse, jotta nähtäisiin todellinen kotitilanne ja vaimojen hyveellisyys miesten ollessa sotaretkellä. Kuninkaan miniät viettivät ylenpalttista elämä ystäviensä kanssa hurvitellen. Mutta Collatinuksen kotitilalla vaimo Lucretia kehrää ahkerasti villaa palvelijoiden seurassa. Kuninkaan pojat joutuvat myöntämään tappionsa. Nuorin poika Sextus iskee silmänsä Lucretiaan ja päättää saada hänet omakseen hinnalla millä hyvänsä. Miekalla uhaten hän yön pimeydessä vaatii nuorta vaimoa antautumaan itselleen. Lucretia kieltäytyy ja Sextus raiskaa hänet. Mustiin pukeutunut Lucretia kutsuu sanansaattajien avulla miehensä ja isänsä paikalle, kertoo tapahtuneesta ja vannottaa heitä kostamaan. Tämän jälkeen hän iskee tikarin sydämeensä. Tarina jatkuu ja historiasta tiedämme, miten Rooman tasavalta perustetaan. Brutus ja Collatinus valittiin ensimmäisiksi konsuleiksi.

Paljon oikaisin tarinaa, mutta totta on, että  Lucretiuksen legenda on elänyt vuosisatoja kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Hän on sankaritar, joka puolusti hyveellisyyttään kuolemaan saakka. Olisiko tuorein tulkinta hänen kohtalostaan vuodelta 1946 Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucrece. Suomessa ooppera oli Aleksanteri teatterin ohjelmistossa viime syksynä.

Katselin kuvataiteen tulkintoja tästä teemasta; niitä on todella useita. Miksi tämä aihe, seksuaalinen väkivalta, on niin kiehtova. Legendat elävät myös siksi, että niihin sisältyy jokin opetus. Tämän opetuksen sisältöä mietin.

19.3. on Minna Canthille omistettu liputuspäivä. Hesarin Teema-lehdessä on Canthin kannanotto, joka sopii nyt lainattavaksi.

Kanttilassa elettiin nuorsuomalaisen liikkeen vaikutuspiirissä. Canthille oli järkytys, miten liikkeen nuoret miehet suhtautuivat sukupuolimoraaliin, jossa kannatusta sai tällaiset ajatukset.

”Relatiivista sukupuolimoraalia ajoi ja levitti erityisesti ruotsalainen kirjailija ja yhteiskuntakriitikko Gustaf af Geijerstam , jonka mukaan miehiltä ei voinut vaatia samaa sukupuolista puhtautta kuin naisilta. Tämä nuorten miesten suosima ajatustapa esitti, että avioliittoa edeltävät seksisuhteet olivat välttämättömiä nuorille miehille niin kokemusten kuin suorastaan terveydenkin kannalta.

 Canth ja hänen naisasiatoverinsa puolestaan kannattivat absoluuttista sukupuolimoraalia, jonka mukaan sekä miesten että naisten tuli pidättäytyä esiaviollisesta seksistä. Kyseessä oli myös luokka-asetelma. Vapaata seksiä vaativat miehet kuuluivat keski- ja yläluokkaan. Naiset, joiden kanssa he esiaviollista seksiä harrastivat, olivat useimmiten työväenluokkaisia tyttöjä, jotka seksin jälkeen joutuivat yksin selviämään sen seurauksista: paitsi mahdollisista taudeista ja raskauksista myös moraalisesta paheksunnasta, joka ei suinkaan ollut mikään pieni tekijä 1800-luvulla.”
 

Ei tämä Lucretian ja Canthin yhteen sitominen ihan helppoa ole, mutta antaa se ainakin aihetta miettiä naisen hyveellisyyden hintaa.

Lähteet: Wikipedia

Teema nro 2/19. Koti jakautuu luokkiin, Arla Kanerva