Kiinnostava sana, jonka selittämiseen tarvitaan vähän ruotsin kielen taitoa. Tikku on ruotsiksi en sticka. Tikkuri viittaa tekijään, siis olisiko se sama kuin en stickare. Mutta eihän se nyt näin yksinkertaista voi olla. Makkaratikku on tikku, jonka nokassa heilutellaan nuotion päällä kärvistelevää makkaranpalaa. Sitten on vielä olemassa silmätikku ja siihen liittyvä uhkaus: ”Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.”
Makkaratikkuri siis paistaa nuotiolla makkaraa ja silmätikkuri muistelee ikävässä sävyssä menneitä.
Sana en sticka tuo käsityöihmiselle ensimmäiseksi mieleen sanan puikko. Ja mitä puikolla tehdään? Kudotaan tietenkin tai neulotaan, murrealueesta riippuen. Minä kudon. Kudoin paljon puseroita, villatakkeja jopa mekkoja aina siihen saakka kunnes ranteet kipeytyivät. Oli tehtävä valinta: puikot tai hiiri. Uusi teknologia astui elämääni 80-luvulla: näppäimistö ja myöhemmin hiiri sekä huono ergonomia yhdessä pakottivat vähentämään puikkojen heiluttelua. Viimeiset hankkeet tällä elämän saralla olivat lastenlasten pikku neuleet.
Nyt hiiren napsuttelun sijaan käytän runsaasti oikean käden etusormea ja odotan tuleeko kulumia, nivelrikkoja tai muuta ongelmaa. Ranteet toimivat hyvin, mutta kädet ovat levottomat ja kaipaavat jotakin puuhaa. Tämä siis johdantona uuteen haasteeseen eli tikkuriin.
YLE:n sivuilta bongasin tarinan Hailuodosta, jossa tikkuriperinne elää voimakkaana edelleen. Hämeestä saarelle muuttanut miespuolinen kunnanjohtaja on myös tarttunut puikkoihin ja opetellut hailuotolaisen tikkurin valmistamisen aivan kylmiltään. Hän siis rikkoi lasikaton.
Haluaisin tutustua tähän Perämeren saareen paikan päällä. Ainakin ennen kuin se kasvaa maannousun jatkuessa kiinni mantereeseen. Siis aikaa on matkan suunnitteluun. Samalla matkalla maistelisin Hailuodon perinneruokaa, siiasta valmistettua kalapottua. Vertailun vuoksi ottaisin Kallan lohikeiton makumuistot kieleni päälle.
Hailuodon historia on kiinnostava; sen synkin vaihe sijoittuu Isonvihan (1713-1721) aikaan. Tuolloin saarella asui pysyvästi noin 300 henkeä, mutta kahakoiden alkaessa mantereelta lähti suuri joukko ihmisiä pakoon venäläisiä kasakoita; he kuvittelivat löytävänsä turvapaikan saaresta. Mutta toisin kävi. Yhden yön aikana syyskuussa 1714 kasakat surmasivat kirveellä 800 ihmistä.
Tikkuri on edelleen käyttökelpoinen ja moneen tilanteeseen sopiva asuste.
”Tikkuröijy on ollut perinteisesti luotolaisten miesten työ- ja pyhäpaita, jota erityisesti kalastajat ovat käyttäneet kalastusreissuilla. Neule on ollut kalastajille perusvaate - erityisen hyvin kalastukseen sopiva - käytännöllinen työvaate, sillä luotolainen lämmittää märkänäkin. Juhliin on saatettu pukeutua parempaan tikkuriin, ja naimisiin on menty morsiamen neulomassa villapaidassa. Kalastajan häissä on pappikin voinut pukeutua tikkuröijyyn. Tikkureita on neulottu joka talossa, ja neulojina ovat olleet äidit ja tyttäret. Saaressa on ollut myös muutamia ammattineulojia, jotka ovat viipyneet talossa ruokapalkalla tikkuröijyn neulomisen viemän ajan. Mallia on otettu vanhoista neulepaidoista. Nykyisin luotolaista käyttävät sekä miehet että naiset. Niitä tehdään myös lapsille.”
Äidit ja tyttäret kutoivat perinteisen puseron siten, että siihen tuli jokin tunnistettava yksityiskohta. Kalastajan elämä saattoi päättyä merellä ja joskus kotiin lähetettiin vain hukkuneen päältä riisuttu tikkuriröijy tunnistamista varten.
Murre- ja kielirintamat ovat kiinnostavia. Hyvälle kapineelle löytyy useita nimiä. Edellä käytettiin neulepuserosta sanoja: tikkuri, tikkuriröijy, luotolainen.
Tässä vielä muistelu omasta elinpiiristäni. Äitini muutti 1940-luvulla Kokkolasta Hämeeseen ja ensimmäisellä kauppareissullaan pyytäessään saada ostaa porstan, pettyi pahasti. Kauppias pyöritteli päätään, sanoi, että ei meillä sellaista ole. Äiti kertoi ajatelleensa, että kyllä on ikävä ihminen, näin että myyjän selän takana olevalla hyllyllä oli juuri sellainen harja, (= en borsta).
Rannikkoseudulla vietin 60-luvulla entisen poikaystäväni kanssa kesiä. Sisällä istuskelun jälkeen siirryttiin kartanolle. Tätä hän ihmetteli hiljaa mielessään pohtien, että miten kauas sitä nyt lähdetään. Todellisuudessa mentiin vain omalle pihalle. Ute på gården.
Levottomat käteni kaipaavat tekemistä, ja vakavasti pohdin tikkurihankkeeseen ryhtymistä.
Lähteet ja lainaukset: Wikipedia
