Voiko ihminen muumioitua virikkeiden ja läheisten ihmissuhteiden puutteessa? Janoon ja nälkään kuolee, mutta tässä ajassa on piirteitä, jotka muistuttavat kuivumisesta ja näivettymisestä. Etsin synonyymejä sanalle muumio, ja niitä ovat: vanha hölmö, kalkkis, fossiili. Ja sellaiseksi tässä vähitellen itsensä tuntee. Ymmärrän nuoria, jotka nyt luopuvat niin paljosta, vauvoja, jotka eivät ole nähneet kokonaisia ihmiskasvoja, omien vanhempiensa kasvoja lukuunottamatta.
Ennen olivat museot ja näyttelyt auki. Syksyllä kävin Amos Rexissä katsomassa muinaiseen Egyptiin liittyvän näyttelyn. Eihän se tietenkään ollut mitään Kairon egyptiläiseen museoon verrattuna. Kairosta junamatka Luxoriin oli ainutlaatuinen kokemus, ja perillä Kuninkaiden laakso, Karnakin temppeli ja hautakammiot, joita kiersimme oppaan kanssa päivisin ja omatoimisesti virallisen ohjelman jälkeen. Tämä ilman opasta liikkuminen ei tuntunut 80-luvulla mitenkään vaaralliselta, sellaista seikkailua tuskin uskaltaisimme nykyään tehdä; maailma on muuttunut tässäkin suhteessa. Faaraoiden hautakammiot hämmästyttivät, kun kirkkaasta päivänvalosta siirtyi maan alle, oli suuri yllätys seinämaalausten voimakkaat värit. Tämä kokemus REXin näyttelystä puuttuu. Mutta hyvä näinkin. Mukaan tarttui Mia Meren oivallinen teos Kala sargofagissa ja muita mysteereitä, hyvää kertausta ja uutta tietoa.
Muumioinnin tarkoitus oli säilyttää vainaja tuonpuoleista elämää varten. Tuonpuoleinen elämä varmistettiin monella tavalla, hautakammioon varattiin kaikki tarpeellinen arkisista käyttötavaroista ja palveluskunnasta alkaen, jotka pienten esineiden muodossa sijoitettiin hautakammioon. Aivan yksityiskohtaista kirjoitettua tietoa siitä, miten muumiointi suoritettiin ei ole löydetty. Egyptiläiset uskoivat sielun olemassa oloon ja ruumiin säilyttäminen oli tärkeää kuoleman jälkeisen elämän mahdollistajana.
”Kalliimmassa ja eniten työtä vaativassa muumiointitavassa vainaja ensin pestiin ja hänen aivonsa poistettiin nenän kautta erityisellä koukulla. Sen jälkeen vainajan vasempaan kylkeen tehtiin viilto, jonka kautta sisäelimet (suolet, mahalaukku, maksa ja keuhkot) poistettiin. Sydän jätettiin paikoilleen, sillä sitä tarvittiin sydämen punnituksessa tuonpuoleisessa.”
Sydämen punnitukseen Manalassa osallistui Osiris-jumala. Vainajan sydän asetettiin vaakakuppiin ja toiseen vaakakuppiin laitettiin oikeudenmukaisuuden ja totuuden jumalattaren sulka. Jos vainajan sydän oli kevyempi kuin sulka, hän oli todistetusti autuas ja sai ikuisen elämän. Päinvastaisessa tilanteessa seurauksena oli kammottava kuolema. Ammut-jumala, krokotiilin, virtahevon ja leijonan yhdistelmä, ahmaisi vainajan suuhunsa ja seurauksena oli lopullinen kuolema. Autuaan iankaikkinen elämä jatkui viljelemällä siunattua peltoa. No, tämä ei ehkä kuitenkaan ollut niin houkuttelevaa, että siihen olisi aivan innolla itse halunnut tarttua. Oli amuletteja ja loitsuja, joita hyödyntämällä työn saattoi siirtää muiden tehtäväksi.
Manalan jumala Osiris esitetään myös viljan jumalana, ja tästä johtuen joko mustana tai vihreänä. Vihreä viittaa kasvavaan viljaa ja musta hedelmälliseen maahan. Niilin kastelema hedelmällinen musta maaperä muuttui kasvukauden alkaessa vihreäksi.
Kirjassa on hyvä kuvitus, ja yksi kuva virkkuukoukulta muistuttavasta esineestä pysäytti. Kuvateksti kertoo, mistä on kysymys.
”Muumioinnin aikana aivot poistettiin nenän kautta pronssisella koukulla. Nenän pohjalta murrettiin luu, jonka kautta koukku voitiin työntää aivoihin.”
Tässä kohdassa mieleni sopukoista pulpahti muisto. Isä lukee ääneen Waltarin Sinuhea, ja äiti peittää korvat käsillään ja pyytää lopettamaan. Nyt käsilläni ei ole vuonna 1945 ilmestynyttä kirjaa, että voisin tarkistaa oliko siinä juuri nuo sanat, mutta asia on varmasti jotenkin tuohon tapaan kuvattu. Itse toimenpide ei jäänyt noin viisivuotiaan mieltä painamaan. Mutta kiinnostus historiaan syntyi varmasti kirjoista, joita meillä luettiin, ei vähiten Waltarin ansiosta.
"Antakoon Mehyt elämää, kukoistusta, terveyttä, pitkän elämän, mahtavan ja hyvän vanhuuden sekä iloa. Iloitse Padikhonsu, Padikherpakberedin poika."
Lainaukset:
Mia Meri: Egypti Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä. SKS. 2020
