Ruotsin pyrkimys vahvistaa laivastoaan Itämerellä ei ole
aina mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Yritystä ja pyrkimystä ei ole puuttunut koskaan. Kauan sitten päätettiin tilata viisi laivaa torjumaan vihollisen (= tanskalaiset ja puolalaiset) uhka merellä. Kuninkaan lippulaivaksi
suunniteltu edustusalus oli mahtava näky: kirkkain värein maalatut leijona- ja enkeliveistokset koristivat laivan takaosaa ja molemmilla laidoilla sotilaallista voimaa julisti kaksi riviä tykkejä.
Merikelpoisuuden testaaminen oli uskottu kuninkaan suomalaissyntyiselle amiraali Klas Flemingille (ei ole sama mies, jonka tunnemme etunimellä Klaus nuijasodan ajoilta). Hän määräsi miehet juoksemaan laivan kannella laidalta
toiselle. Koe jouduttiin kuitenkin keskeyttämään, sillä laiva kallisteli uhkaavasti.
Neitsytmatkalle lähdettiin kaikesta huolimatta ja Tukholman
kuninkaanlinnan vierestä laiva lipui verkkaisesti matkaan. Kymmenestä purjeesta
oli nostettu neljä, ja kuinka ollakaan purjehdittuaan esiin katselijoiden
ihailtavaksi kallion suojasta, tuulenpuuska tarttui purjeisiin. Laiva
kallistui, tykkiluukut hörppäsivät vettä ja laiva upposi. Vasa-laiva pysyi pinnalla
noin tunnin. Tämä tapahtui elokuussa 1628.
Vuonna 1961 laiva nostettiin meren pohjasta, restauroitiin
ja saatettiin entiseen loistoonsa. Vasa-museossa sitä ovat ihailleet sankat
turistijoukot. Siitä on tullut aivan ansaitusti Tukholman merkittävä turistihoukutus.
”Vasa-laiva on symboli ajasta, jolloin mahtailu ja symboliikka
ohittivat käytännöllisyyden. Se on Ruotsin suurvallan vertauskuva: maailman
upein alus, joka purjehti epätodellisessa loistossaan hetken ja upposi kuin
kivi, koska ei voinutkaan pysyä pinnalla.”
Tästä ja paljosta muusta kertoo:
Mirkka Lappalainen
