Nyt kukkivat lemmikit puolivillissä pihapiirissäni. Ne ovat muistuma vuosia sitten kylvämästäni pienestä pussillisesta lehtolemmikin (Myosótis silvática) siemeniä. Olen vuosien kuluessa nyhtänyt loppuun kukkineet kasvit pois kukkapenkeistä ja heitellyt niitä ympäriinsä polkujen reunoille. Näin toimii mukavuudenhaluinen, ei turhan tarkka kitkijä. Tästä on seurannut pelkkää silmäniloa. Sinistä kukkaa on joka puolella ja taas kukinnan jälkeen annan lemmikin valtoimenaan levitä ja löytää uudet kukintapaikkansa.Kasvien nimet johtavat uusille ajatuspoluille; ruotsiksi lemmikki on förgätmigej ja vastaavasti englanniksi forget me not. Tuomo Salovuori kirjoittaa kirjassaan Vihreyden keskellä lemmikkiin liittyvistä legendoista:
”… keskiajalla ritari ja hänen rakastettunsa kävelivät joen vartta pitkin. Ritari poimi kimpun lemmikkejä, mutta haarniskansa painon vuoksi suistui veteen. Painuessaan veden alle hän heitti kimpun rakastetulleen ja huusi: ”Älä unohda minua!” Siitä lähtien lemmikki on yhdistetty romantiikkaan ja traagiseen kohtaloon.
…Toinen legenda kertoo lemmikin syntyneen, kun pieni Jeesus-lapsi oli Marian sylissä. Jeesus toivoi, että tulevat sukupolvet voisivat nähdä Marian kauniit silmät, ja hänen heilauttaessaan kättään maa peittyi lemmikeillä.”
Salovuoren kirjan alaotsikko: Levon ja virkistyksen puutarhat, käsittelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, jossa tavoitteena on löytää vihreän luonnon tervehdyttävä ja ihmisen harmonista tilaa edistävä vaikutus. Joillekin vihreys on golfkenttä, luonnonvarainen metsä, rakennettu puisto, viljapelto ikkunasta katsottuna tai ikkunalaudalla kukkiva pielikki. Mutta jokaiselle vihreys tekee hyvää. Jokainen vihreän luonnon edestä tehty teko ansaitsee uutisoinnin. Puutarhasissien soisin jatkavan kamppailuaan lapiot heiluen ja muokkaavan kaupunkejamme kauneuden ihanteet mielissään. Tämä siksi, että kauneus ja harmonia siirtyisivät ulkopuoleltamme sisäiseen maailmaamme.
Salovuoren kirjassa kerrotaan vihreyden merkityksestä eri kulttuureissa.
” Japanissa kiireinen liikemies saattaa aamulla mennä hetkeksi pieneen puutarhaansa tallentaakseen kokemuksen rauhasta ja harmoniasta mieleensä. Puutarhasta löytyvät luontoyhteys ja rauhoittava maisema auttavat häntä laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ennen lähtöä päivän haasteisiin.”
Tuomo Salovuori: Vihreyden keskellä – levon ja virkistyksen puutarhat. Kirjapaja 2009
