Kimmoke pohdintaani on puhtaasti kirjallisella pohjalla, eikä millään tavalla liity ruotsalaisten iltapäivälehtien "finne igen" -etusivujuttuihin. Vakuutan, että pyrkimykseni ei ole osoitella ketään tiettyä henkilöä tai mitään erityistä sattumusta.
Kysymys Jepestäkin on vain kömpelö yritys antaa lukijalle vaikutelma, että minä tietäisin Jepestä muutakin kun tuon nimen, en tiedä. Siksi selvitin asian itselleni. Sanonta juontaa juurensa Tanskan ja Norjan yhteiseen kansalliskirjailijaan Ludvig Holbergiin, joka syntyi vuonna 1684 Bergenissä ja kuoli Kööpenhaminassa 1754. Jossakin vaiheessa syntymän ja kuoleman välissä hän kirjoitti näytelmän Jeppe Niilonpoika. Näytelmästä tuli klassikko ja se näyttää pyörivän ainakin kesäteatteriohjelmistona edelleen. Koska en ole näytelmää nähnyt, ei ole pienintäkään aavistusta, miksi tuo kaveri kallisteli ahkerasti lasia/pulloa.
Viime aikaiseen lukuohjelmaani on kuulunut Haruki Murakamin novellit, joista Drive My Car valaisee yksinkertaisin lausein suhdetta alkoholiin. Päähenkilö ja hänen autonkuljettajansa keskustelevat monenlaisista asioista.
”Sinä et juo lainkaan?” Kafuku kysyi vaihtaakseen aihetta.”Alkoholi ei ilmeisesti sovi minun fysiologialleni”, Misaki sanoi. ”Äiti aiheutti tuon tuosta humalapäissään ongelmia. Ehkä senkään takia en juo.”
”Jatkuvatko hänen ongelmansa yhä?”Miska pudisti päätään muutamia kertoja. ”Äiti on kuollut. Hän meni humalassa rattiin, spinnasi tiellä ja ajoi puuhun. Hän kuoli melkein välittömästi. Olin silloin seitsemäntoista.”
…”Ehkä näin ei saisi sanoa, mutta totta puhuen olin helpottunut, kun hän kuoli.”
Kafuku on ammatiltaan näyttelijä ja hän tutustuu Takatsuk nimiseen mieheen, jolla on sama ammatti. Varsinainen tapaamisten syy jääköön nyt sanomatta, mutta he tapailevat toisiaan säännöllisesti jonkin aikaa.
”Kafukulle selvisi toinenkin asia. Takatsukilla oli taipumus juoda liikaa. Kafuku oli työnsä puolesta nähnyt monia viinan ystäviä – miksi näyttelijät olivat niin innokkaita juomaan? – ja Takatsuki ei selvästikään kuulunut niihin, joilla oli terve suhde alkoholiin. Kafukin mielessä maailmassa oli kahdenlaisia alkoholin juojia. Oli niitä, jotka tarvitsivat alkoholia lisätäkseen itseensä jotakin, ja niitä, jotka tarvitsivat sitä poistaakseen itsestään jotain. Takatsuki oli aivan ilmeisesti jälkimmäistä lajia.”
Olisiko todella mahdollista jakaa ongelmajuojat alkoholin suhteen kahteen ryhmään: itsensä suurentajiin ja itsensä pienentäjiin. Jos haluaa poistaa itsestään jotakin, olisiko se kenties luonteen heikkous tai jokin vanha haava sydämessä. Takatsuki näytti juovan pakonomaisesti joko unohtaakseen tai lievittääkseen sisäistä kipua. Kafuki joi maltillisesti ja tarkkaili samalla ryyppykaveriaan.
”Alkoholi sai Takatsukin paljastamaan erilaisia asioita varomattomasti. Kafukin kokemuksen mukaan niin kävi monille paljon juoville. He saattoivat kertoa kysymättäkin sellaisia asioita, joista olisi viisaampaa vaieta. Kafuku asettui kuuntelijan rooliin. Hän nyökkäili ja vastaili Takatsukin puheisiin myötätuntoisesti ja lohdutti tätä tarkoin valituin sanoin, kun siihen oli tarvetta. Samalla Kafuku keräsi Takatsukista niin paljon tietoa kuin pystyi. Hän käyttäytyi kuin olisi todella pitänyt Takatsukista. Se ei ollut vaikeaa. Kafuku oli hyvä kuuntelija. Sitä paitsi hän oikeastikin piti Takatsukista. Lisäksi miehiä yhdisti yksi suuri asia.”
Koska en halua pilata Drive My Car –novellin lukukokemusta, en kerro, mikä tuo suuri asia heidän välillään oli. Miehet tapasivat säännöllisesti pari kertaa kuukaudessa, heistä tuli ryyppykaverit. Tapaamiset loppuivat Kafukun aloitteesta, hän oli saanut riittävästi tietoja itseään kiinnostavasta asiasta, joita käyttämällä hän saisi aiheutettua kärsimyksiä ryyppykaverilleen.
"Ajattelin järjestää niin, että hänelle tapahtuisi jotain pahaa. Olisin teeskennellyt olevani hänen ystävänsä, selvittänyt jonkin hänen heikkoutensa ja käyttänyt sitä hyväkseni aiheuttaakseni hänelle tuskaa.”
…”Alkoholi sai hänet varomattomaksi. Olen varma, että hän olisi paljastanut jonkin salaisuuden ennen pitkää. Ei olisi ollut vaikea järjestää jonkinlaista skandaalia. Sellaista, joka olisi vienyt häneltä yleisön luottamuksen.”
Skandaalit ja maineen menettäminen on tietysti yksi puoli alkoholin aiheuttamista pulmista ja sen lisäksi tulee vielä kaikki se tuska ja huoli, jonka lähipiiri kokee. Vyyhtiä on vaikea selvittää, kun kaikki ovat siihen jollakin tavalla sotkeutuneet.
Murakamin novellit ovat kuin sipulin kuorimista, usein niiden sisällä on monta pientä kertomusta. Synkistelyä niissä ei juuri ole, usein näyttää löytyvän jokin kohta, joka viittaa uuteen mahdollisuuteen.
Lähteet:
Haruki Murakami, Naisia ilman miehiä. Tammi. 2016
