Kuusi vuotta on ponnisteltu Guggenheimin puolesta ja vastaan. Jokainen sai jotakin: petkutusta, huiputusta, taiteen vähättelyä, rahan ylivaltaa, päättäjien päättämättömyyttä. Mutta kulttuurin puolustajille jäi kaluttu luu käteen.
Minä kiinnostuin näistä Guggenheimeista, keitä he ovat ja mistä tulevat. Sukunsa musta lammas ja värikkäin henkilö lienee Peggy Guggenheim (1898-1979).
Hänen isästään Benjaminista kerrotaan Titanicin haaksirikon (1912) yhteydessä seuraavaa. Hän oli palaamassa Amerikkaan rakastajattarensa ja miespuolisen Victor Giglio –nimisen sihteerinsä kanssa. Kun laivan pelastusveneitä ryhdyttiin täyttämään naiset ja lapset saivat etuoikeuden päästä veneisiin. Benjamin jäi tummaihoisen sihteerinsä kanssa laivaan, he istuivat bradylasi kädessään, sikaaria poltellen, parhaimpiinsa pukeutuneina ja odottivat loppua. Miehen viimeiset sanat kuuluivat: We´ve dressed in our best and are prepared to go down like gentelmen.”
Peggy oli isän kuollessa 13-vuotias. Hän irrottautui perheestään varhain, muutti Eurooppaan jo 1920-luvulla ja hakeutui boheemiin taidemaailmaan Pariisissa.
Tuttavapiiriin kuuluivat: Max Ernst, John Cage, Yves Tanguy, Marcel Duchamp, James Joyce, Samuel Becett ja moni muu taiteen edelläkävijä.
Peggy avioituu Pariisissa, sai kaksi lasta. Avioliitto kesti muutaman vuoden ja päättyi alkoholiin ja fyysiseen pahoinpitelyyn. Miessuhteita oli useita ja myös toinen avioliitto Max Ernstin kanssa päättyi eroon. Taiteen kerääminen alkoi jo varhain ja se jatkui myös Lontooseen muuton jälkeen sekä myöhemmin Amerikassa.
Taiteen keräily suuntautui sen ajan moderneihin taideteoksiin ja ennakkoluulottomat valinnat kohdistuivat usein vielä tuntemattomien taiteilijoiden, kuten Jackson Pollockin ja Lucian Freudin tauluihin.
Vuonna 1946 Peggy muutti Venetsiaan ja perusti taidemuseon, jonka sijainti palatsimaisessa rakennuksessa Gran Canalin varrella on kuvienkin perusteella houkutteleva tutustumiskohde.
Peggy Guggenheimin elämään sisältyi runsaasti traagisia tapahtumia. Monet rakastajat ja pitkäaikaiset suhteet eivät tuoneet pysyvää onnea. Tytär teki itsemurhan. Elämäkerrassa kerrotaan Peggyllä olleen 1000 miessuhdetta ja erään miessuhteen seurauksena hän itse sanoo teettäneensä seitsemän aborttia. Totta vai tarua, mutta on hän saanut sijansa kirjassa, jossa tunnettujen naisten miessuhteita käsitellään ikään kuin ne olisivat elämää keskeisesti hallitseva tekijä. Nämä asiat eivät enää ketään moraalisesti hätkähdytä. Kestävän, koko pitkän elämän pituisen rakkaussuhteen Peggy loi taiteeseen. Häneltä puuttui muodollinen taidekoulutus ja vakava alan opiskelu ei ollut hänen ”juttunsa”, mutta hänellä näytti olevan kyky löytää ympärilleen oikeat henkilöt. Taidekokoelman testamentissa määrätään, että kokoelma on pidettävä kokonaisuutena, eikä sitä myöskään jaettu perintönä lapsenlapsille.
Salomon Guggenheim (1861-1949) on Peggyn isän veli. Hän on New Yorkissa, Bilbaossa ja Venetsiassa sijaitsevien taidemuseoiden muodostaman säätiön perustaja. Suku on venäläisjuutalainen, varakas teollisuus- ja pankkiirisuku, joka Sveitsin kautta aikoinaan siirtyi Amerikkaan.
Tämän vähän juoruilevan tarinoinnin jälkeen voi vakavoitua miettimään, mitä Kauppatorin kupeeseen seuraavaksi ryhdytään vänkäämään. Autiolle parkkipaikalle oli jo kyhätty taulu, johon ohikulkijat saavat kirjoittaa toivomuksiaan. Näin se varmaan lähtee taas käyntiin, tuo viheliäinen vatvonta ja vellominen.
Ihailen sitä ripeyttä, jolla Malaga pisti kuntoon satama-alueensa vuonna 2015. Alue on nyt kaunis katsella ja tarjoaa myös ripauksen taidetta. Pariisin Pompidou-keskuksen kanssa solmittu sopimus mahdollistaa kahden, kolmen taidenäyttelyn järjestämisen vuodessa. Malaga valitsi aivan erilaisen arkkitehtuurin tälle uudelle näköalapaikalleen. Ei matkittu Pariisissa olevaa metalliputkityyliä, vaan lasia, väriä ja valoa.
Lasikuution alla on näyttelytilat, joihin Pompidou-keskuksen tauluja ripustetaan 2-3 kertaa vuodessa vaihtuva kokoelma vieraiden katseltavaksi. Malagan kaupunki maksaa miljoona euroa ranskalaiselle museolle vuodessa ja sen lisäksi saman verran vakuutus- ja kuljetusmaksuja. Muitakin maksuja kertyy, koska myös venäläisen taiteen Museo Rusolla on uudistetut näyttelytilat Malagassa. Uusiin taidemuseohankkeisiin käytetään vuosittain 7,3 miljoonaan euroa. Kävijämääräksi on arvioitu 250.000 henkeä vuodessa ja sisäänpääsymaksu on 6 -7 euroa.
Lähteet
Alicia Misrahi: Los poderes de Venus
El País, domingo 8 de febrero de 2015
