Mitä tekee maailmaa nähnyt nuori mies, kun hänet suljetaan 42 päiväksi yhteen huoneeseen? Jos hän on nokkela, luova, taiteellinen ja halukas tutkimaan omaa sisintään, hän kirjoittaa matkakirjan. Matka suuntautuu mentaalisesti laajalle alueelle, mutta aivan konkreettisesti vain yhden huoneen neljän seinän sisälle.
Huoneessa on tuoli, sänky, ikkunaverhot, maalauksia, takka, pieni hylly kirjoineen, peili, työpöytä ja kirjoitusvälineet. Nämä muodostavat matkakohteet, joihin tutustumista kirjoittaja perustelee:
”Me kuljemme lyhyitä päivämatkoja, nauraen reitin varrella niille, jotka ovat nähneet Rooman ja Pariisin. Me antaudumme iloisesti mielikuvituksen vietäväksi seuraten sitä ihan mihin tahansa se meitä liikuttaa.”Mainitussa huoneessa kuljettu reitti on pitkin huoneen neljää seinää seuraten kolmenkymmenenkuuden askeleen pituinen. Heti mittasin samalla tavalla oman huoneeni ja totesin sen vähän pienemmäksi. Mutta onhan tässäkin sänky, työpöytä, kirjahylly ja pari tuolia. Miltä tuntuisi oleskella samassa tilassa noin kuusi viikkoa? Ja jatkan kirjan lukemista.
Matkareittiin tulee vaihtelua, sillä olisi mielen köyhyyttä kiertää samaa tilaa seinän viertä seuraten 42 päivää.
”Huoneessa kulkemani reitit olivat kuitenkin tätä pidempiä koska kävelin sen poikki usein pituus- ja leveyssuuntaan tai nurkasta toiseen seuraamatta mitään ohjetta tai menetelmää. Tarpeen vaatiessa kuljin sen läpi myös siksakkia tai minkä tahansa geometrisen muodon mukaisesti.”
Koska kirjoitin otsikoksi Sänky, keskityn vain siihen ja jätän muut kohteet matkan varrella vähemmälle huomiolle, vaikka esimerkiksi nojatuoli olisi yhtä hyvin voinut tulla matkakohteena kuvatuksi tarkemmin.”Kun kuljen nojatuolista kohti pohjoista, tulen huoneen perällä olevan sänkyni luo, josta avautuu harvinaisen miellyttävä näkymä. Sänky on sijoitettu mitä onnistuneimpaan paikkaan, sillä juuri sieltä näen aamun ensimmäisten auringonsäteiden leikkivän verhoissani.”Kuvaus jatkuu kaikkeen muuhun ikkunasta näkyvään ja ääniin, jotka kantautuvat ulkoa sisälle vuoteessaan lepäävän kirjoittajan korvaan. Ylistystä saavat jalava, lintujen äänet ja valon vaihtelu. Mutta kaiken ihanuuden tunnusteleminen herättää myös vastakkaiset mielen liikkeet ja kuvaus tiivistyy.
”Sänky näkee meidän syntyvän ja kuolevan. Se on muotoaan muuttava teatteri, jossa ihmiskunnan edustajat esittävät vuorotellen kiinnostavia näytelmiään, naurettavia farsseja ja kammottavia tragedioitaan. Se on kukkien täyttämä kehto, rakkauden valtaistuin, ja hauta.”Luettuani muista matkan varrella kohdatuista kohteista, palaan kirjailijan tavoin käsittelemään uudelleen sänkyä. Ymmärrän, että vuodevaateiden värillä on tärkeä osa viihtymisen ja huoneen tunnelman luomisessa, mutta olisinko itse näin rohkea värin valinnassa ja ennakkoluuloton, etenkin kun on kysymys nuoresta miehestä.
”Olin sängystä puhuessani unohtanut suositella kaikille ruusun ja valkoisen väristä sänkyä. Värit vaikuttavat meihin varmasti vivahteidensa mukaan, joko piristävästi tai surua tuottavasti.Koska kirjailijaa miellyttää erityisesti mietiskely vuoteen lämmössä, ei hän sieltä kovin mielellään suostu nousemaan. Palvelijalleen hän on antanut määräyksen saapua huoneeseen puoli tuntia ennen ylös nousemista. Hienotunteisesti liikkuen palvelija, joka on viisitoista vuotta palvellut isäntäänsä, houkuttelee heräämään asteittain voimistuvilla äänillä ja lopulta asettuu seisomaan keskelle huonetta. Näin toimi torkkuherätys 1700-luvun loppupuolella. Samaan tunnelmaan pääsee nykyään herätystä säätämällä, mutta jotakin jää puuttumaan. Palvelija, joka silmä tarkkana seuraa ja avustaa pukeutumisessa: sukka ei pääse livahtamaan jalkaan nurinpäin eikä pikkutakin alle tule tungettua juhlapukua.
Ruusunpuna ja valkoisen värit ovat omistettu mielihyvälle ja suurelle onnelle.
Kun luonto antoi nämä värit ruusulle, luonto antoi sille myös Floran valtakunnan kruunun; ja kun taivas ilmoittaa kauniin päivän koittavan, se värjää pilvet tällä ihastuttavalla värisävyllä auringon noustessa.”
Matka huoneeni ympäri on pieni kirja, jonka kreivi Xavier de Maistre (1763-1852) kirjoitti kärsiessään kotiarestirangaistuksen Torinossa. Ranskalainen kirjailija eli monivaiheisen elämän: sotilasura ja haavoittuminen Kaukasuksella, avioituminen Pietarissa tsaarin lähipiiriin kuuluvan neidon kanssa, muotokuva- ja maisemamaalari, taideakatemian johtaja jne.
Kirjan sanotaan olevan parodia tuohon aikaan suuressa suosiossa olleeseen ajatukseen suuresta matkasta. Tämä on yksi näkökulma, toinen voisi kummuta ihmismielen ristiriitaisuuden pohdinnasta ja viittauksista tuon ajan uusiin tieteellisiin virtauksiin ihmisen psyykkisen ja fyysisen puolen keskinäisestä suhteesta.
Tuttua ja tähän aikaan sopivaa edustaa tämäkin lainaus:
”Eikö ihmisen ikuinen ja tyydyttämätön toive ole lisätä voimiaan ja kykyään, olla siellä missä ei ole, muistaa mennyt ja elää tulevaisuudessa?”
Lainaukset:
Kreivi Xavier de Maistre: Matka huoneeni ympäri ja Öinen tutkimusmatka huoneessani. Savukeidas 2011
